R.I.P Ozzy Osbourne

Pimeyden prinssi poistui keskuudestamme eilen 22.7.2025

Tästä tekstistä löytyy Ozzyyn liittyviä muistoja ja asioita jotka jäivät harmittamaan.

Ozzy on ollut itselleni aina olemassa. En tarkalleen muista missä, miten ja milloin hänen tekemisiinsä tutustuin ensimmäisen kerran, mutta jossain kohti ala-astetta sen on täytynyt tapahtua sillä ylä-asteen aikana tuotanto oli jo enemmän tai vähemmän tuttua. Luonnollisesti Ozzyyn tutuistuin musiikin kautta, ja siksi hieman huvittaakin tämä Iltelehdestä löytynyt kirjoitus.

"Pimeyden prinssiksikin tituleerattu heavy metallin pioneereihin lukeutuva Osbourne tunnetaan muun muassa siitä, että hän puri kerran lavalla elävän lepakon pään irti, ajoi liki kuolettavan mönkijäonnettomuuden sekä jakoi perheensä elämää huippusuositussa The Osbournes-tosi-tv-ohjelmassa."

Itselläni tulee ennen näitä mieleen hyvinkin monta muutakin asiaa mistä hänet voisi tuntea, toki lepakko-tapaus on iso osa heavy metallin historiaa ja mielestäni ehkä jopa yleistietoa.

Ensimmäinen aiheeseen liittyvä albumi jota kuuntelin kokonaisuudessaan oli Ozzyn soolotuotannon puolelta ja nimeltään "Down to Earth". Tuota ennen olin kyllä kuullut Paranoidit sun muut mutta albumit eivät olleen oikeastaan tuttuja. Muistelin ensin että lainasin tämän kaveriltani Jonilta, mutta hän mainitsi juuri että oli lainannut tämän kirjastosta ja jäin miettimään olisinko sen itsekin silloin hakenut sieltä. Muistan että diggasin tästä, mutta kappaleista ei ole paljon jäänyt itselleni mieleen. Vuoden takaisen uusintakuuntelun perusteella moni kappale kuulosti tutulta, mutta jotenkin ne eivät jää omaan mieleeni kovin vahvasti. Dreamer oli poikkeus, mutta jostain syystä en siitä koskaan pahemmin välittänyt. Nyt ikääntymisen myötä tilanne voi olla toinen ja aamulla nappasinkin autoon mukaan kaikki Ozzyn soololevyt tämä mukaanlukien.

Ylä-asteen aikana tuli haettua kirjastosta myös Black Sabbathin Master of Reality albumi jota tuli luukutettua enemmänkin. Albumille kävi kuitenkin huonosti, sillä levy oli jemmassa tietokoneeni päällä korkealla pöydällä ja kaverini jotain ihmeellistä sekoillessa koko levypino ja levyjen alla ollut modeemi putosi lattialle levittäen samalla levyt ulos koteloistaan. Yksi levy halkesi kahteen osaan ja otsa hiessä käännettiin kiekko ympäri toivoen että kyseessä olisi ollut joku omista levyistä, eikä tuo kirjaston omaisuutta oleva. Noh, kirjaston levyhän se oli ja teineillä alkoi ahdistus kasvaa. Nykyään olisin mennyt varmaan suoraan kirjastoon ilmoittamaan että näin kävi, ja maksanut jonkinlaisen hyvityksen asiasta. Tuolloin kuitenkin vaadittiin toisenlaista ratkaisua koska virhettä ei uskallettu myöntää, ja ainoa tapa toimia oli hakea Keravan Anttilasta uusi samanlainen levy, vaihtaa siitä CD kirjaston kansiin ja toivoa ettei kukaan kysele miksi levyn päältä on kadonnut kirjaston tarra. Vielä 20 vuoden aikana kukaan ei ole tuosta kysellyt perään joten suunnitelma oletetusti onnistui.

Ylä-asteen aikana tuli tutuksi (ja tutummaksi) monet artistit ja yhtyeet. The Osbournes sarjan myötä asia tuli ehkä vähän liiankin tutuksi ja muistan että mielestäni tuntui oudolta jo silloin että lepakoilta päitä irti pureva pimeyden prinssi olikin telkkarissa kaatumassa tuolilla ja katsojilla oli hauskaa kun hän ei osannut käyttää kaukosäädintä tai heitteli kiviä naapurin ikkunoihin. Tuohon aikaan realityt olivat kovassa nousussa ja muistan kyllä että ohjelma viihdytti mitä sitä nyt tuli muutama jakso katsottua, mutta samalla tietynlainen mystisyys Ozzyn ympäriltä katosi. Tuohon aikaan internet ei ollu vielä niin iso juttu ja eniten tietoa bändeistä tuntui löytyvän Soundin, Suosikin ja Mixin painetuilta sivuilta. Osa niistä oli totta ja osa ns. urbaanilegendaa kuten Marilyn Mansonin silmän puhkaiseminen tai kylkiluiden poisto.

En muista että missään vaiheessa lapsuutta olisi käynyt mielessä että oikeasti Ozzyn voisi joskus jossain nähdä. Sitten koitti vuosi 2004 ja näin uutisen jossa ilmoitettiin että Ozzy saapuu soolokeikalle Suomeen. Paikkana oli Hartwall-areena ja lämppäreiksi olisi saatu suosikkibändini HIM sekä itselleni hieman uudempi tuttuvuus Godsmack. Liput hankittiin heti ja keikalle oli tarkoitus mennä kaverini ja äitini kanssa, mutsi tilasi itselleen vielä valmiiksi Ozzyn naamalla varustetun t-paidan Stuntmanin postimyynnistä. Keikalla ei kuitenkaan koskaan päästy sillä noihin aikoihin kävi juuri tuo Iltalehdenkin mainostama onnettomuus mönkijän kanssa. Keikkaa siirrettiin pari kertaa kunnes se lopulta peruttiin.

Vuonna 2016 Black Sabbath päätti vierailla Helsingissä ja luonnollisesti tuonne oli silloin päästävä. Liput hankittiin heti ja sitten stressattiin tapahtuuko tämä oikeasti koska vuoden 2004 tilanne oli jättänyt jonkinlaisia pelkotiloja etten ehkä pääse Ozzya koskaan näkemään. Keikka kuitenkin toteutui ja ainoa miinus mitä asiasta keksin on se että kaikista kolmesta lämppäristä itseäni kiinnosta ainoastaan Amorphis, ja se oli myös ainoa bändi joka jäi näkemättä. Radalla sattuneen onnettomuuden vuoksi juna oli myöhässä ja siinä kohtaa kun astuin sisään Kaisaniemen porteista kuulin vain Tomi Joutsenen huutavan mikrofoniin "KIITOS", vittu että vitutti.

Black Sabbathin keikan jälkeen meni pari vuotta ja Ozzy oli jälleen tulossa Suomeen. Olin itsekin menossa Rockfesteille mutta koska tapahtuma oli nelipäiväinen, päätin jättää ensimmäisen päivän pois koska työt, raha, kyydit yms yms yms. ja Ozzy jäi näkemättä. Tuolloin oletin että itselleni riittää se että näin sapatin pari vuotta aiemmin. Noh, heti keikkapäivän jälkeen iski katumus ja harmittelin kun olin ollut idiootti ja toivoin että uusi mahdollisuus vielä tulisi.

Kuinkas sitten kävikään! Hieman Rockfestin jälkeen tuli tieto että Ozzy saapuu soolokeikalle Helsinkiin 2019! Muistaakseni maksoin vielä jonkinlaisen LiveNationin jäsenyyden erikseen että pääsisin ostamaan lippuja etukäteen, olihan se pakko varmistaa että sooloilua pääsee edes kerran katsomaan. Mukana olisi myös yksi parhaimmista bändeistä ikinä, Judas Priest!

Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä terveyssyistä keikkaa jouduttiin siirtämään eteenpäin useamman kerran, kunnes se vuoden 2023 helmikuussa ilmoitettiin kokonaan perutuksi. Täten jäi Ozzy itseltäni kokonaan näkemättä poislukien tietysti tuo Black Sabbathin keikka, onneksi se sentään onnistui. Tässä onkin taas hyvä hetki muistuttaa että jos jotain haluaa joskus nähdä, kannattaa sitä mennä katsomaan nyt eikä sitten jossitella myöhemmin.

Kuten alussa totesinkin, Ozzy on ollut itselleni aina olemassa ja tuntuu oudolta näin 37 vuoden jälkeen että mitään uutta ei ole enää tulossa / tapahtumassa hänen suunnaltaan. Soitetaan Paranoid.

Listaan loppuun vielä hieman myöhemmin biisisuosituksia mikäli tuotanto ei ole lukijalle tuttua.