Teräsbetoni - Kunniaa vai kadotusta?

Teräsbetoni ilmestyi kotimaan kartalle vuonna 2005, heitti yläosattomia keikkoja kotimaan festareilla, raikui radioissa, kävi Euroviisuissa, julkaisi yhteensä neljä albumia ja lopetti toimintansa vuoden 2010 jälkeen. Teräsbetonia on kuitenkin nähty satunnaisesti keikoilla ja mm. Manowarin lämppärinä Suvilahdessa muutamia vuosia sitten. Uusia albumeita eikä varsinaista comebackia ole vielä tapahtunut mutta debyyttialbumista ilmestyi hiljattain vinyylipainos. Tutkitaan asiaa kuitenkin hieman tarkemmin ennen suurempia aplodeja.

Lafka nimeltään Lipposen Levy ja Kasetti on viimeaikoina tehnyt varsinaisia kulttuuritekoja julkaisemalla uudelleen vanhoja kotimaisia kuten Kikkaa, Mana Manaa, Leeviä ja Bodomia, ulkomaiselta puolelta löytyy mm. tuoretta Helloweenia kasettina ja vinyylinä heidän toimestaan. Useimmille uusintajulkaisuille on todellista tarvetta ja varsinkin Teräsbetonin debyytti "Metallitotuus" olisi oman vinyylipainoksensa ansainnut jo aikaa sitten.

Laitoin levyn tilaukseen heti kun huomasin että se oli Levykauppa Äx:n listoille ilmestynyt. Käsittääkseni Lipposen tuotantoa kaupataan vain ja ainoastaan Äxässä ns. Äxclusive-julkaisuina, korjatkaa toki jos olen väärässä ja näitä on saatavilla muualtakin. Tätä metallista totuutta oli kaupan ainoastaan 100kpl ja joku ehti jo vitsaillakin että kuka tuota oikeasti ostaa. Vitsi vanheni äkkiä sillä painos myytiin loppuun todella rivakasti.

Hain oman kappaleeni vasta eilen ja täytyy kyllä todeta että fiilis oli aika pettynyt, vaikka samalla pääsinkin hieman samaan vanhaan fiilikseen mitä Teräsbetoni joskus muinoin herätti. Heti saatuani levyn käteen huomasin että kannet on aivan satavarmasti skannattu CD-painoksesta sillä kuvanlaatu on kaunisteltunakin surkea. Kansikuva ja kannen tekstit ovat kamalaa katsottavaa ja yhtään painotuotteista tai perusasioista tietävä osaa heti sanoa että laatu ei ole kohdallaan. Eron huomaa myös selkeästi vertaamalla uusia tekstejä sekä esim. viivakoodia muihin kannen osiin jotka ovat huomattavasti sumeampia. Itse vinyyli tuli valkoisessa sisäpussissa jossa ei muovista sisäosaa näkynyt, meneepä tuokin vaihtoon samantien. Valkoisen sisäpussin ja halvan pahvikannen lisäksi mukana oli ns. perinteinen insertti jonka laatu on samaa kamaa kansien kanssa. Sisältö lyriikoineen on selvästi skannattu CD:n kansivihon sisäsivuilta ja aseteltu vinyylikansiin sopivaksi neliöksi. Levyn päällä oleva "label" ei ole skannattu suoraan ainakaan perinteisestä CD-versiosta ja näyttääkin laadullisesti hieman paremmalta. Itse levy soundaa ihan hyvin mutta laadukkaammista julkaisuista jäädään kuitenkin aika kauas. Jos vertaa esim Ville Valo & Agents-albumin sointia tähän niin ollaan todella kaukana. Soundiin vaikuttaa toki moni asia mutta mikäli tässä on sorruttu nappaamaan ääni CD:ltä niin ollaan menty todellakin sieltä missä aita on matalin. Kaikki kunnia Teräsbetonille ja tälle albumille, mutta sentin vajaan 30€ vinyylipainokselle en pysty näillä todistusaineistoille paljon antamaan arvoa. Tämä voisi olla ennemminkin halpa bootleg kuin keskivertoa arvokkaampi virallinen painos. Toivottavasti albumi ja sen seuraajat saavat vielä myöhemmin arvoisensa uusintapainokset.