Alkuvuoden Uutuudet - Inverse Records

Alkuvuodesta 2019 sovittiin Inverse Recordsin kanssa yhteistyötä. Paria viikkoa myöhemmin postiluukku kolahti, ja sieltä putosi kirjekuorellinen uusia levyjä. Otin levyt käsittelyyn, ja nyt kun kaikkien kannet ja sisältö on analysoitu, on aika kirjoittaa. Jutun piti alunperin ilmestyä jo aiemmin, mutta sattuneista syistä tulikin pari kirjoitusta tähän väliin.

Wolfhorde - Hound Of Perdition

Tämä oli ensimmäinen levy paketista jonka otin kuunteluun. Täytyy todeta heti alkuun, että en ollut kovin vakuuttunut yhtyeen nimen nähtyäni. Fiilistä ei vahvistanut yhtään se, että levyn sisäkansissa luetellut jäsenten nimet ovat Hukkapätkä, Werihukka & Nuoskajalka. Jotenkin ajattelin että levy on jonkinlaista larp-powermetallia joka ei todellakaan kuulostaa omaan korvaani kutsuvalta. Mutta jälleen kerran olin väärässä. Laitoin levyn soimaan, ja heti ensimmäisen minuutin aikana tuli se fiilis että nyt on kova juttu kyseessä. Mahtipontinen levy alkaa sankarillisilla suomalaisilla sanoilla, ja sen jälkeen kieli on suurimmaksi osaksi englantia.   

Levyn mukana tullut kuvaus kertoo näin .

"Levy herättää kuuntelijan kuolevan maailman nihilistiseen dystopiaan, joka kuhisee omituisia otuksia ja jossa vain muutamat henkiinjääneet ihmiset kulkevat karua lumen peittämää tyhjyyttä"

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää etten tuosta lauseensta ymmärtänyt juuri mitään, se kuitenkin kuulostaa hyvältä, ja pitää varmastikin paikkansa. Albumin sisältä on melodista ja raskasta, menevää ja sankarillista. Joissain kohti tuli vahvasti mieleen Dreamtalen vanhemmissa kappaleissa esiintynyt tarinallisuus, muuten ollaan kuitenkin kyseisestä yhtyeestä aika kaukana. Levyä kuunnellessa on helppo kuvitella minkälaiseen maailmaan lyriikkojen tapahtumat sijoittuvat. Kaiken kaikkiaan erittäin toimiva Folk Metal-tuotos.


Erikoismaininta tyylikkäistä Digipak-kansista joissa mukana ne kuuluisat lyriikat jotka monilta tuntuu unohtuvaan. 

Iterum Nata - The Course Of Empire

Tämän levyn kohdalla annetaan suositus heti alkuun. Sammuta valot, sytytä vaikka kynttilä palamaan, sulje puhelin ja silmäsi. Myös kohtalainen äänentoisto olisi hyvä olla, kahdenkympin matkakaiuttimella et saa tästä (tai mistään muustakaan) kaikkea tarjolla olevaa ulos. 


"The Course of Empire on kotimaisen psych-occult-folk-artisti Iterum Natan toinen kokopitkä albumi. Albumi Ammentaa inspiraatiotaan hermeettisestä filosofiasta ja elämän ja kuoleman suhteesta"

Todetaan tähän väliin että yksikään saaduista levyistä ei ollut itselleni tuttu, ei edes niitä tehneet artistit. Tämä on sinänsä sääli, koska moni ei välttämättä entuudestaan tuntemattomiin teoksiin koskaan tutustu, koska tuttua ja turvallista tarjolla niin paljon. Levylle kaikki soittimet on soittanut Jesse Heikkinen, mukana myös muutamia vierailijoita. Heikkinen on mukana mm. Kauko Röyhkän yhtyeessä, ja on julkaissut Iterum Nata nimellä yhden albumin aiemmin. Tuota aiempaa levyä löytyy vinyylinä, toivottavasti jatkossa myös tätä, sillä tämä menee ehdottomasti hankintaan.


Albumia en osaa oikein verrata mihinkään, eikä aina tarvitsekaan. Ne jotka tästä genrestä diggaavat, tietävät mistä on kyse. Muillekin tämä on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen tapaus! Tässäkin julkaisussa kannet ovat todella tyylikkäät, lyriikoita jäin jälleen kaipaamaan.

Freedom Fuel - Dance!


Freedom Fuelin nimestä tuli välittömästi mieleen debyyttinsä tänä vuonna julkaisema Superdiesel. Mietin välittömästi miten bensankatkuista rokkenrollia olisi tarjolla, tosin albumin nimi "Dance!" johti sen verran harhaan, ettei ollut mitään hajua mitä odottaa. Digipak on ehdottomasti omia suosikkejani CD-pakkauksissa, ja se luo jotenkin vakuuttavamman fiiliksen levystä, toisin kuin perinteinen muovinen jewelcase. Luonnollisesti pakkaushan ei vaikuta musiikin laatuun, mutta kuten J. Karjalainenkin aikoinaan totesi haastattelussa, levyä tehdessä tehdään levy, siihen kuuluu kannet ja muu materiaali, ja sen kuuluu  tuntua hyvältä sitä pidellessä omissa käsissä. 

Albumin mukana tullut kuvaus kertoo levystä näin.

"Freedom Fuel soittaa musiikkiaan pelottomasti,kulkien omia polkujaan kunnioittaen perinteitä. Matka saattaa alkaa autotallin huuruisesta jyystöstä jatkuen absurdiin avaruuskabareehen"

Heti levyn alkumetreillä fiilis on hyvä, itselläni tuli eniten mieleen Danko Jones, ja aika rokahtavasti mennään eteenpäin. Puolenvälin paikkeilla esiin putkahtaa kuvauksessakin mainittua avaruuskabareeta. Kaiken kaikkiaan hyvää rokahtavaa menoa, joka saa väkisinkin jonkin osan kropasta hytkymään kappaleiden tahdissa. Tässäkin tuotoksessa kannet ovat todella tyylikkäät punaista levyä myöten, pieni miinus kuitenkin lyriikoiden puuttumisesta.

Inferitvm - The Grimoires

Tämän levyn kohdalla jouduin hetken miettimään että kirjoitanko mitään vai en. Syy tähän oli se, että en oikein tiennyt mitä tästä sanoisi. Genrenä on Black Metal joka ei ole itselleni niin kovin tuttu, toki Burzumia ja Judas Iscariottia on tullut aikoinaan kuunneltua. Kyseessä on Espanjalaisen yhtyeen toinen albumi, joka itselläni tuo ehkä mieleen jollai tasolla Dimmu Borgirin. Moni voi tästä olla eri mieltä, mutta koska tuntemukseni ei ole genren suhteen niin laaja, en osaa oikein muuta sanoa. Levyllä on hyviä hetkiä, jotka miellyttävät omaa metallikorvaani, kokonaisuutena kuitenkin ollaan turhan kaukana omista tottumuksistani.

Yhtyeeseen voi tutustua alle linkitetyn videon kautta. Kannet ovat tässä perinteistä laatua ja sinänsä tyylikkäät. Hieman kuitenkin häiritsee ulkoasun ehkä jopa liian nykyaikainen ja viimeistelty suunnittelu. Bläkkis puolella kannet ovat yleensä tietyn kaavan mukaisia, ja tämä tuntuu niihin verrattuna ehkäpä jopa liian modernilta. Lyriikat ovat mukana, mutta kansien värityksen ja valitun fontin vuoksi niistä ei paljon ollut iloa. Genren ystävien kannattaa tämä kuitenkin vilkaista!



Rifftera - Across The Acheron

Riffteran tuotos lähti käyntiin aika vauhdikkaasti, ja kuulosti omaan korvaani todella lupaavalta. Raskaita riffejä ja syntikkaa, itselleni hyvinkin toimiva yhdistelmä. Vokaalien tullessa kuvioihin fiilikseni hieman laski, koska kyseinen muriseva laulutyyli ei itseäni miellytä ihan kaikissa yhtälöissä. Heti ekan biisin aikana kuitenkin mukaan hyppäävät myös puhtaat laulut, jotka nostavat fiilistä hieman takaisin ylöspäin.

"Vaasalaisen metalliyhtye Riffteran uusi albumi on jatkoa melodista death metallia ja trash metallia sekoittavan yhtyeen debyytille "Pitch Black", joka julkaistiin vuonna 2015"

Ihan kaikki ei tässä albumissa omia korviani miellytä, mutta siitäkin huolimatta sitä tulee varmasti kuunneltua useampaan kertaan. Meininki on myös sitä luokkaa, että keikalla tästä saataisiin huomattavasti enemmän irti, ja aika varmasti pitti pyörii useamman kerran soitannan aikana. Energistä ja raivoisaa takomista, joka varmasti toimii kyseisen genren ystävillä. Kannet ovat perinteiset, mutta silti tyylikkäät. Plussaa lyriikoista!

Ensimmäinen osa uutuuksista päättyy tähän, toivottavasti löysit jotain uutta ja mielenkiintoista levyhyllyysi!