Filminurkka : Väkivallan Vihollinen (Death Wish 1974)

Kasarigrammarin syvin ajatus on aina ollut fyysisen median käsittelemisessä. Pääsääntöisesti mediat ovat olleet CD-levyjä, kasetteja ja vinyyleitä, satunnaisesti jotain muutakin. Suurena elokuvien ja sarjojen ystävänä olenkin päättänyt laajentaa Grammarin blogia myös filmien puolelle ja ensimmäisenä otetaankin käsittelyyn vuoden 1974 klassikko Väkivallan Vihollinen.

Törmäsin aikoinaan Esa Mäkijärven kirjoittamaan Rautainen 80-luku - Toimintaelokuvan kultainen vuosikymmen-nimiseen kirjaan jossa käsiteltiin nimensä mukaisesti mainitun vuosikymmenen elokuvia. Kirja ehti hetken odotella hyllyssä kunnes päätin viimein tarttua siihen kesälomalla 2021. Kirjassa käytiin läpi useita jo itselleni enemmän tai vähemmän tuttuja elokuvia kuten Terminator 2, Tango & Cash ja Red Scorpion. Mukaan oli mahtunut kuitenkin myös paljon elokuvia joista olin joskus kuullut mutta jostain syystä ne olivat jääneet näkemättä kokonaan tai osittain. Vuoden 1974 elokuva Väkivallan Vihollinen oli yksi näistä. Olin siitä kuullut ja nimikin oli enemmän kuin tuttu, jotenkin kuitenkin olin onnistunut välttämään sen näkemistä tiedostomatta asiaa itse sen suuremmin. Se miksi 70-luvun elokuva päätyi kirjaan joka käsittelee 80-luvun elokuvia ei ole varsinainen mysteeri vaan johtuu pelkästään siitä että elokuva sai useamman osan jatkoa ja osa näistä valmistui 80-luvun aikana.

Normaalisti kun haluan nähdä jonkin elokuvan, käyn ostamassa sen paikallisesta Kenkäkingi-nimisestä liikkeestä joka ei ole varsinainen leffakauppa, mutta pitää valikoimissaan kuitenkin ns. perinteisiä klassikoita ja satunnaisesti myös harvinaisempiakin julkaisuita. Väkivallan Vihollista en kuitenkaan kingin hyllyssä nähnyt eikä sitä liiemmin näyttänyt liikkuvan nettikaupoissakaan. Huuto.net tarjosi muutaman vaihtoehdon kotimaisilla kansilla n. 20€ hintaluokassa mutta uutena leffaa ei tuntunut löytyvän mistään. CDON.comista löytyi DVD-muodossa elokuvaan tähdittävän Charles Bronssonin kokoelma-boxi mutta tässäkin oli mukana vain osat 2-5 ja Poliisin Painajainen 1-3 (Family of Cops). En tiedä miksi elokuvaa oli näin vaikea kotimaasta löytää mutta tällekin on varmasti olemassa jokin selitys. Viimein löysin Zavvi.com-sivustolta Blu-Ray-version ilman kotimaista tekstitystä.

Itse Blu-Ray kansineen vaikutti laadukkaalta kuten kuuluukin. Leffan alkaessa kiinnitin huomiota kuvanlaatuun joka näytti hämmästyttävän hyvältä verrattuna esim. juuri katsottuun Exterminatoriin joka olis myös samassa formaatissa. Leffa näytti hyvältä eikä hetkeäkään ollut sellainen fiilis että teos on jo vajaa 50 vuotta vanha. Itse tarina on ns. perinteinen kostotarina mutta tuohon aikaan tälläiset tarinat eivät olleet vielä niin yleisiä kuin nykyään. Charles Bronsson esittää Paul Kersey nimistä arkkitehtiä jonka vaimo ja tytär joutuvat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Vaimo menehtyy ja tytär vaipuu traumojen vaikutuksesta katatoniseen tilaan. Kersey ottaa tehtäväkseen kostaa perheellensä sattuneen tragedian ja lähtee lahjaksi saamansa aseen kanssa metsästämään pahaa tehneitä rikollisia. Nämä kyseiset rikolliset edustavat samaa porukkaa kuin esim. edellämainitun Exterminatorin porukka eli he sikailevat, varastavat, pieksevät, ryöstävät ja paskovat paikkoja eikä heille voi ilmeisesti kukaan tehdä yhtään mitään. Kaikilla on taustallaan 47 erilaista syytettä ja tuomiota ja mutta silti juostaan vapaana ja rötöstellään minkä kerkiää. Kersey hoitelee tätä ns. paskasakkia kävelemällä öisin pitkin katuja ja joutumalla tarkoituksellisesti ryöstön kohteeksi, tämän jälkeen ryöstäjät saavat yhden tai useamman luodin kehoonsa.

Useimmissa vastaavissa elokuvissa (anti)sankari kokee menetyksen ja lähtee välittömästi tämän jälkeen kostoretkelle ison arsenaalin kanssa. Väkivallan Vihollisessa kasvutarina on realistisempi ja Kersey käy läpi erilaisia tilanteita sekä voi välillä pahoin niin henkisesti kuin fyysisestikin tekojensa seurauksena eikä kaikki tapahtuva ole vain tunteetonta toimintaa. Kuvittelin että elokuva olisi jotenkin väkivaltaisempi ja "gorempi" kuin mitä se oikeasti oli, mutta ehkä 1974 tuollainen meininki oli enemmän kuin tarpeeksi. Elokuvan päätös oli myös erittäin tyylikkäästi toteutettu ja jätti selkeän mahdollisuuden jatko-osalle. Tosin ilman jatkoakin loppu olisi toiminut erinomaisesti.

Kasarigrammarin teksteissä ei arvosanoja anneta mutta Väkivallan Vihollinen ansaitsee kyllä lämpimän suosituksen. Elokuvaa katsomalla ei menetä mitään ja vaikka se ei kaikille katsojille mitään kummempia antaisikaan on sitä katsomalla päästy laajentamaan omaa yleissivistystä erittäin mallikkaasti.