HIM - Synnin viemää Pt. 5

28.10.2018

"To cry is to know that you're alive

But my river of tears has run dry

I never wanted to fool you, no

But a cold heart is a dead heart

And it feels like I've been buried alive by love"

Tältä kuulostaa yhtyeen neljännen albumin avausraita "Buried Alive By Love" joka vuosien aikana aloitti myös todella monet keikat. Tälläkin kertaa laitoin albumin soimaan kirjoittamisen tueksi ja voi olla että teksti ottaa jälleen sen verran aikaa että tulee kuunneltua kahteenkin kertaan.

Levyistä ja biiseistä ylipäätään tulee usein joitakin elämän vaiheita mieleen joissa kyseinen musiikki on ollut läsnä ja tästä levystä ensimmäinen ajatus on että juuri tämän albumin aikakaudella koitti se hetki kun näin yhtyeen livenä ensimmäistä kertaa. Olin riparilla tutustunut vielä nykyäänkin toverina toimivaan Tuomakseen joka eräänä päivänä soitti ja ilmoitti että oli jostain voittanut liput makasiineille Helsinkiin. Kyseistä paikkaa ei enää ole olemassakaan koska joku sen kävi polttamassa, mutta tuohon aikaan siellä järjestettiin usein tapahtumia ja tämä kyseinen tapahtuma oli jonkinlainen palkintogaala tms. Gaalassa oli tietysti esiintyjiä ja yksi näistä oli HIM! Yhtye veti muistaakseni kolme biisiä joista yksi oli "Buried Alive By Love" mutta muista ei mitään hajua, en muista muutenkaan keikasta juuri mitään koska siitä sattuu olemaan niin kauan aikaa eikä vielä tuolloin juuri kellään ollut kameraa kännykässään tms. Keikka näytettiin myös telkkarissa ja on hyvin mahdollista että jossain on olemassa VHS josta tämä vielä löytyy. Samassa gaalassa näytetiin skittejä joissa mm. Jyrki Sukula oli pukeutunut Marilyn Mansoniksi, en muista mihin tämä liittyi mutta joku ajatus siinä taisi olla taustalla, oli miten oli niin ensimmäinen HIM-keikkani toteutui 03.09.2003! 

Albumilta julkaistiin kolme singleä ja yksi niistä oli todella suureen suosioon noussut "iskelmä"-biisi "The Funeral Of Hearts". Kappale on ehdottomasti yksi parhaimpia biisejä mitä olen koskaan tältä tai muiltakaan yhtyeiltä kuullut ja päätin että se on ensimmäinen kappale jonka opin  soittamaan kitaralla kokonaan. En tiedä pitääkö päätös mutta yritetään ainakin. Tästäkin kappaleesta löytyy akustinen versio "Uneasy Listening Vol.1"-levyltä.

"The Sacrament"-sinkku soi myös ahkeraan radiossa mutta tämä biisi ei ole koskaan ollut itselleni kovin tärkeä, varmaankin jälleen syynä se että sitä kuuli aikoinaan todella paljon ja todella monessa paikassa. Täytyy kuitenkin myöntää että diggaan todella paljon kohdasta:

"And I know my church is not of silver and gold

Its glory lies beyond judgment of souls"

Kappaleelle on tehty myös hieno musiikkivideo maailman suurimman HIM-fanin eli Bam Margeran toimesta.

NÄNÄ NÄNÄ NÄNÄ NÄNÄ NÄÄ NÄ NÄNÄ NÄNÄ NÄNÄ NÄÄ...lähtee kappale josta oli puhetta heti alussa. Joskus keikoilla olisi toivonut jotain muuta biisiä alkuun mutta yhtye meni viimeiset vuodet aika vahvasti tällä. Sinkusta julkaistiin hieno Heartagramin-muotoinen 10" vinyylisingle sekä useita muitakin promo- ja - CD-sinkkuja erilaisilla biisilistoilla, joissain oli mukana jopa video. Tarkkaa määrää erilaisista versioista en muista mutta niitä on todella paljon.

Tässä vaiheessa levari kilkkasi itsensä kiinni ja levy loppui. Koska juttu on vielä vaiheessa niin päätin kuunnella kertauksena levyn B-puolen uudelleen koska sieltä löytyy käsittämättömän hieno kappale "Circle Of Fear" joka tuntui itseltäni unohtuneen vuosiksi, tuntui ehkä jopa siltä etten olisi koskaan koko biisiä tajunnut siten miten sen jokin aika sitten hiffasin. Voisin melkein sanoa että levyn paras biisi jota olisi toivonut keikoille mukaan, nopealla tsekkauksella biisiä on kyllä joskus aikoinaan vedettykin mutta muistaakseni omalle kohdalleni sitä ei koskaan sattunut.


Ville Valo sanoi eräässä haastattelussa että tällä levyllä yhtye oli muotoutunut siihen pakettiin mitä HIM-oikeastaan oli. On jotenkin todella hämmentävää ajatella että kaikki nämä neljä läpikäytyä albumia sekä EP edustavat keskenään täysin erilaista meininkiä vaikka kaikkien takana on sama yhtye pieniä muutoksia miehistössä huomioimatta. Levy-yhtiöllä oli myös sanomista koska ei kuulema ollut sopivaa että albumin kannessa ei lue kenen levystä on kyse. Pelkän Heartagrammin koristama kansi on tullut kyllä varmasti monelle tutuksi eikä pitäisi olla epäilystä siitä minkä yhtyeen teos on kyseessä. Näiden neljän ensimmäisen albumin muodostama kokonaisuus on monelle se "klassinen HIM-paketti" ja näitä levyjä on julkaistu moneen kertaan monenlaisena versiona. Jotkut sanovat että näiden jälkeen ei tullut yhtään hyvää levyä mutta kuinkahan moni tämän sanoneista on uudempia levyjä kuunnellut muuten kuin sinkkubiisien osalta?  On kyllä totta että seuraavan levyn myötä valloitettiin yhdysvaltoja ja meininki muuttui popimmaksi mutta tästä seuraavalla levyllä taas palattiin raskaampaan meininkiin jne jne... Nyt tuntuu siltä että voisin jauhaa tästä levystä vaikka kuinka kauan mutta ehkä hypätään biisinostojen kautta siihen hetkeen kun voit laittaa levyn soimaan ja pistää silmät kiinni.


Sinkkubiisien lisäksi nostetaan levyltä:


Circle Of Fear


Tästä oli puhetta jo aiemmin ja kyseessä on ehdottomasti yhtyeen parhaimmistoa. Hiljalleen käynnistyvän alun ja akustisen kitaran päälle hyppäävän Elvismäisen alle 50khz:n äänen tulkitsemana  seuraavat sanat vievät omat ajatukseni mennessään.


"Heartache is knocking on her door

Shadows dance outside her window

Tears keep falling on the floor

As the world around her crumbles"


Soul On Fire

Tämä biisi olisi ehdottomasti pitänyt julkaista singlenä! Valon hyvällä tavalla rääkyvä ääni pääsee oikeuksiinsa kappaleen myötä ja tämä taipui jonkin sinkun B-puolella myös "konemusiikiksi"


Love´s Requiem

Bonusbiisi digipac-versiolta. Kuunnelkaa!



Bonuksena loppuun "Buried Alive By Love"-akustisena.