Keikkakalenteri 2018 Pt. 4

Joulu lähestyy ja keikkakalenteriin on ilmestynyt hyvää tahtia jo seuraavan vuoden suunnitelmia. Jatketaan kuitenkin tarinointia tästä vuodesta niin kauan kuin keikkoja riittää.

Beast In Black, Timo Rautiainen & Nightwish - Mukkulan Tapahtumapuisto 21.07.2018

Nightwish on ollut tuttu itselle siitä lähtien kun vanha toveri Vaittisen Joni soitti joskus ala-asteen tietämillä jostain saatua yhtyeen albumia. En muista mistä lätystä oli kyse, mutta se oli ensikosketukseni yhtyeeseen. En koskaan ollut suuri fani mutta diggailin tietyistä biiseistä kuten "Sleeping Sun" ja "Wish I Had An Angel". Jossain vaiheessa yhtye antoi potkut silloiselle solistilleen Tarja Turuselle jonka saappaisiin asteli myöhemmin Ruotsalainen Anette Olzon. Kun "Amaranth" sinkku uudella kokoonpanolla ilmestyi, olin ihan liekeissä, meno meni popimmaksi mutta se iski itseeni kovempaa kuin aiemmin. Tässäkään vaiheessa en pitänyt itseäni kovin suurena fanina enkä juuri seurannut yhtyeen tekemisiä. Jossain vaiheessa huomasin että oli tullut uusi levy ja myöhemmin tuli ilmoitus että Anette oli lähtenyt bändistä, tämä ei itseäni juurikaan hetkauttanut. Myöhemmin kuulin tai näin jostain että yhtyeellä on jälleen uusi solisti, itselleni silloin vielä tuntematon Floor Jansen. HUH HUH, jossain arvostelussa sanottiin että tuntuu siltä kuin yhtye olisi viimein löytänyt viimeisen muotonsa, olen täysin samaa mieltä. Floorin laulamana kaikki kappaleet heräsivät uudella tavalla eloon ja suht uusi kappale "Yours Is An Empty Hope" on varsinkin livenä aivan käsittämätön. Kun kuulin että yhtye vetää kesäkeikan Lahdessa, olin heti mukana, enhän ollut yhtyettä aiemmin missään nähnyt elävänä lukuunottamatta erästä aamuyön hetkeä Tuomas Holopaisen kanssa Keravan Kinossa, kyllä, juuri siellä.

Lahdessa oli tarkoitus treffata muutamia tuttuja illan aikana mutta lähdin liikkeelle kuitenkin yksin. Saavuttuani paikalle selvisi ettei kukaan tutuista ollut vielä paikalla ja päätinkin tutustua perinteiseen suomalaiseen tapaan uusiin ihmisiin. Puun alla seisoi kaksi herraa joilta kävin kyselemessä että missähän saa tupakoida, heillä ei ollut muuta tietoa kuin "Me ainakin poltetaan tässä", tämä kelpasi itsellenikin ja jäin herrojen seuraan. Olin edellisenä päivänä ollut Jokelassa kuten edellisen jutun lopussa kerrottiin ja tämän mainittuani kuvassakin näkyvä Make totesi että "Ei vi**u, mä asun Jokelassa!". Tästä lähti liikkeelle monta tarinaa ja yhteisiäkin tuttuja löytyi, kannatti taas avata suu. Beast In Black tsekattiin kimpassa jostain perältä, samoin Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Laskin jälkikäteen että kulutin aikaa näitten entuudestaan tuntemattomien herrojen kanssa varmaan nelisen tuntia, siihen asti että Nightwishin keikka alkoi, hyvää seuraa löytyi siis ensimmäisellä lähestymisellä. Rautiaisesta sen verran että kesken keikan aloin jostain syystä ajattelemaan omaa faijaani (R.I.P) ja mietin että millaistahan olisi ollut käydä kimpassa keikoilla yms. Myöhemmin vasta tajusin että koko faija-ajatus taisi tulla alitajuisesti siitä että yhdistin Timo Rautiaisen mielessäni yhtyeen uusimmalta levyltä löytyvään "Isä Ei Jätä"-kappaleeseen joka tuo aina oman faijani mieleeni. Mieleni toimi ilmeisesti havaintokykyäni nopeammin ja toi muistot mieleen jo puolisen tuntia ennen kappaleen esittämistä.

Tulihan paljon asiaa jo ennen pääesiintyjään pääsemistä, no eipä haittaa. Keikka lähestyi alkuaan ja tässä vaiheessa löysin muutaman tuttavan ja heidän perheenjäseniään joille sain toimia festarikummina, tämä oli suuri kunnia ja vanhalle selälleni ehkä hieman liikaa. Keikka alkoi ja muksut olivat ihan liekeissä, taisi olla heidän ensimmäinen keikkansa koskaan. Luulin itsekin olevani, mutta jostain syystä äänenvoimakkuus oli niin alhaalla että meno tuntui jotenkin todella vaisulta, tästä oli hirveä haloo myös Facebookin puolella että miksi soitetaan niin hiljaa. Syy ei itselleni koskaan selvinnyt mutta tämä kyllä pilasi osan keikasta. Toisen osan keikasta pilasi se että valitsin niin paskan paikan. Olin lavan laidassa josta kyllä näki mutta vasta kotona tajusin että mitä kaikkea jäi näkemättä tuosta kulmasta. Lavan takaseinässä oli vaikka mitä visuaaleja ja keikan lopussa tullut ilotulituskin olisi varmasti näyttänyt paremmalta suoraan edestäpäin katsottuna. Näistä puutteista tai ongelmista huolimatta keikka oli kuitenkin Lahteen matkustamisen arvoinen, seuraavalla kerralla paremmin!

Tribute To Stone - Aurinkomäki 11.08.2018

Tästä keikasta ei ole liikaa kuvia, ainoastaan yksi joten sillä mennään! Kyseessä oli legendaarisen Keravalaisen Stone-yhtyeen kunnialaatan julkistamistilaisuus Keravan Aurinkomäellä. Alunperin itseäni pyydettiin juontamaan tapahtumaa mutta tuolle viikonlopulle oli jo Jonen kanssa sovittu nostalginen videopeli-viikonloppu sekä ajatus juontamisesta ahdisti sen verran että päätin jättää väliin. Tuomakselle kiitokset homman hoitamisesta! Tapahtumassa oli muutama paikallinen bändi keikkailemassa ja keikkojen jälkeen näiden bändien jäsenien muodostama kokoonpano esitti muutaman Stone-hitin. Tapahtuma oli sinänsä ihan jees ja sain tietää myös että Children Of Bodomistakin tuttu Roope Latvala oli lähtöisin tästä yhtyeestä! Alla vielä Hiihtomaisterilta lainattua YouTube-videota keikasta.



Yvonne and The No Regrets & Poison Whisky - Semifinal 17.08.2018

Tätä keikkaa olin odottanut jo jonkin aikaa. Aiemmin Kasarigrammarissakin mainituista bändeistä Sentenced & The Black League tuttu Taneli Jarva oli tovereineen laittanut uuden pumpun pystyyn ja olihan tähänkin tutustuttava. Olisin itse toivonut menon olevan jotain The Black Leaguen alkutuotannon kaltaista mutta sen sijaan saatiin raivoisaa...tekisi mieli sanoa suomen Motörhead mutta päättäköön jokainen itse! Oltiin sovittu etukäteen että menen keikkaa kuvaamaan ja siitä syystä myös keikan osalta kuvat ovat aiempia kuvia parempia. 


Lämppärinä toiminut Yvonne and The No Regrets ei ollut ihan sitä omaa meininkiä mutta toimi kyllä livenä, enempää en ole yhtyeeseen vielä ehtinyt tutustua. Poison Whisky taas oli tuttu entuudestaan koska vinyyli ja KASETTI löytyivät jo hyllystä. Keikasta meni osa luonnollisesti ohi kun keskityin kuvaukseen mutta voisin sanoa että aikamoisella raivolla ja energialla sitä tavaraa ulos tuli. Porukkaakin oli hyvin paikalla ja kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis, ensikerralla ehkä mestoille ilman kuvauskalustoa.

Ilta, Lukas Leon & Cheek - Mäkimonttu 25.08.2018

"Kaikki kuolee, kaikki ei muista elää" totesi Cheek eräällä kappaleistaan, näin hän kuoli myöhemmin myös itse. Cheekin "tappamisesta" oli puhetta herran puolesta jo aiemminkin ja näin ollen lopettaminen ei tullut yllätyksenä. Posken tuotoksista voi olla montaa mieltä ja omat mieltymykseni olen tuonut aiemmin esille tässä jutussa. 

Yllättäen olin tällekin keikalle menossa yksin ja vielä suurempana yllätyksenä löysin paikalta tuttuja. Krister perheineen tuli vastaan jo jonossa ja hengattiin porukalla jonkin aikaa ennen keikkaa. Lämppärit esiintyivät jossain tapahtuma-alueella ja missasin ne aika huolella, musiikin sijasta keskityin 16 euron hampurilaiseen ja limuihin jotka tarjoiltiin käsistä revityistä Cheek-mukeista joita myytiin samana iltana huuto.netissä satojen prosenttien katteella.

Keikka oli suurin koskaan mutta jo hartwallin ja stadionin nähneenä se ei enää tarjonnut suuria yllätyksiä. Suurempi yllätys oli yläasteelta tutut kuvassakin näkyvät ladyt joihin törmäsin vuosien jälkeen lavan edustalla. Kaikesta huolimatta olin iloinen että olin paikalla ja otin toiston vielä Telian tallenteesta seuraavana päivänä, telkkarista vasta näki kuinka paljon jengiä mestoilla oikein oli. R.I.P Cheek.

Puna & Jonna Tervomaa - Bar Finnegans 14.09.2018

Todetaan heti alkuun että en usko että olisin tälle keikalle koskaan päätynyt mikäli en olisi sitä mennyt kuvaamaan. Päädyin kuitenkin ja se oli pelkästään posiivinen asia. Keikalla oli kaksi esiintyjää joista toinen oli itseeni vaikutuksen tehnyt Puna. Yhtyeesä en kerro enempää koska en osaa mutta siihen pääset tutustumaan täällä!

Illan toinen esiintyjä oli monelle varmasti tuttu Jonna Tervomaa. Ajattelin etukäteen että tiedän vain pari biisiä joista toinen on "Minttu Sekä Ville", ja toisessa lauletaan jäätelöstä, olin kuitenkin pahasti väärässä. Keikalla oli porukkaa laidasta laitaan ja yllättävän nuoretkin näyttivät tietävän biisien sanat. Yllätyin itsekin sillä suurin osa esitetyistä kappaleista oli itsellekin tuttuja, ne olivat vain päässeet unohtumaan. 


Taas käytiin läpi viisi keikkaa tältä vuodelta ja jatkoa seuraa myöhemmin!