Chekkonen Chekkonen Chekkonen Chekkonen

Seuraava muistikuva Chekkosen tekemisistä on vuodelta 2007. Olin hieman pöhöttynyt lisääntyneen alkoholin käytön vuoksi ja jostain syystä silloin tuli pyörittyä kajaalit kasvoilla tupakansavuisissa kapakoissa. Yksi näistä "kapakoista" oli Hämeenlinnan Hannibal jossa soi "Tuhlaajapoika". Biisi oli sisänsä tuttu lainatun kertsin vuoksi ja sitä tukka pitkänä hoilatessani pari jätkää tuli kysymään että "Mikä vittu sun ongelma on? Näytät joltain Uniklubin Jussilta ja sit hoilaat jotain Cheekkiä täällä". Totesin biisin olevan helvetin hyvä eikä ulkonäkö liity mitenkään siihen mitä kuuntelee, tilanteessa ei sinänsä ollut mitään uhkaavaa vaan kyseessä oli lähinnä humoristinen kysymys. Tilanne vaikutti ehkä omastakin mielestä hieman järjettömältä, pahoittelut Jussille ulkonäköön viittaavasta kommentista.

Jossain vaiheessa itselleni oli tullut tutuksi myös kappaleet "Räplaulajan Vapaapäivä", "Älä" sekä "Avaimet Mun Kiesiin" mutta niitä ei tullut luukutettua sen enempää. Vuonna 2009 ilmestyi albumi nimeltään "Jare Henrik Tiihonen" joka piti sisällään kappaleen"Mitä Tänne Jää" jota muistan hoilanneeni väkivaltaisella viballa ratin takana miettien oman olemassaoloni merkitystä. Samaisella lätyllä oli myös hiteiksi nousut Katri Helenankin versioima "Jos Mä Oisin Sä" sekä "Kaikki Hyvin". Täytyy myöntää että hieman yllätyin kun jokin tovi sitten tajusin että viimeisellä kappaleella "Jää" hoilaa mukana Teräsbetonista ja Dreamtalesta tuttu Jarkko Ahola, biisin soidessa taisin todeta ääneen "Mitä saatanaa?" kun lähdin tarkistamaan kyseisen solistin henkilöllisyyttä, tuosta tiukasta äänestä ei tosiaan pitäisi olla mahdollista erehtyä.

Seuraavalta levyltä JHT2 radiosoittoa sai aika reilusti kappale "Jippikayjei" jolta moni ei voinut välttyä vaikka olisi halunnutkin. Levyllä on paljon hittikamaa ja se myikin kultaa, mutta jostain syystä viimeisiin keikkasetteihin albumilta otettiin mukaan vain tuo yksi biisi.

Heti alkuun täytyy todeta että en pysty katsomaan tämän albumin kantta nauramatta. Kansi tuntuu jotenki todella typerältä mutta en osaa selittää miksi. Nuoren pojan kasvot näyttävät hieman meikatuilta ja tulee fiilis että JHT katselee levyn ostajaa suoraan silmiin ajatuksella "Sähän ostat tän levyn koska sun on pakko koska olen Cheek ja tää on suomen paras rap-levy".

Levy oli varmaa hittikamaa ja "Sokka irti" soi ympäri suomen sen verran että en sitä edelleenkään mielelläni kuuntele, sama fiilis tulee HIMin "Join Me":n kanssa. Lätyllä oli myös paljon soittoa saaneet "Kyyneleet", "Anna Mä Meen" sekä "Syypää Sun Hymyyn". Viimeisintä muistan hoilanneeni parissa promillessa Järvenpään edesmenneen Koronan esiintymislavan kaiteen päällä kun vanha toveri Noora tuli kysymään että "Ootko rakastunu vai mikä vittua sua vaivaa?". Ilmeisesti olin. Varmaankin noihin levyn kannessa poseaviin meikattuihin kasvoihin. Tästä voi myös päätellä että käyttäytymiseni perusteella ihmiset kyselevät usein mikä minua milloinkin vaivaa.

"Sokka Irti" pitää myös sisällään ehkä Cheekin parhaan biisin koskaan. Muistan jossain haastattelussa herran itsekin todenneen että kyseessä on levyn parhaimpia biisejä mutta sen haastavuuden takia sitä ei enää vedetä livenä. Mitä vit...kuka tekee yhden parhaimmista biiseistään niin ettei sitä pysty esittämään? Salaisena haaveenani on että hoilaan tätä vielä jonain päivänä Chekkosen kanssa karaokessa. Kyseessä jo kappale nimeltään "Jehu"

Vuonna 2012 "Vain Elämää" oli uusi juttu ja koska useimmiten joudun kaiken mainstream-saastan uhriksi oli tämäkin kuin minulle tehty. Mukana oli tuttuja artisteja ja tässä vaiheessa posken tekemiset räjäyttivät tajuntani lopullisesti. "Tinakenkätyttö", "Levoton Tuhkimo", ja"Giving Up!" soivat jatkuvasti muiden biisien kaverina silloisessa Audi kaiskymppisessä kun ajelin ympäri Hyrylää. Samoihin aikoihin aloin luukuttamaan biisejä jatkuvasti missä sitten olinkin, Keravan Panama Jackin DJ totesi kerran että Cheek on soittokiellossa, ilmeisesti kielto koski kuitenkin vain minun esittämiäni toiveita.

Sama vuonna Cheek järjesti yllättäen keikan vanhalla ylioppilastalolla. Tuo oli ehdottomasti vuoden parhaita keikkoja. Muistan että oli käsittämättömän hyvä meininki ja menomatkalla kuskiamme Kettu Ketosta hävetti Cheekin kuuntelu ikkunat auki sen verran että päätti peittää kasvonsa ohikulkijoilta.

Ohjelmaa seurasi uusi albumi ja LOPPUUNMYYDYT JÄÄHALLIKEIKAT. Hetki sitten tuli vastaan vanha FB-kirjoitukseni jossa totesin että "Tuskin myydään ihan heti loppuun." No ei myytykään, menihän ekassa jopa tunti ja toisessa 2omin, järjetöntä. Jäin ilman lippua mutta ei hätää, seuraavana vuonna perästä tuli stadionkeikat joille pääsin. Täysin järjetön juttu tuokin ja suurin suomalainen show missä olin siihen mennessä ollut mukana, ei sadekaan haitannut. 

Stadikan jälkeen oli tiedossa vuoden tauko jolloin sain rauhassa luukuttaa "Kuka Muu Muka"-albumia ja aiheuttaa häiriötä useissa paikoissa. Olin erään puolituntemattoman poliisin häissä aveccina ja otin tehtäväkseni soittaa Spotifysta pelkkää Cheekkiä, jossain vaiheessa toverini Tero tuli tiedustelemaan asiallisesti että "Voisitsä vittu soittaa jotain muuta välillä ku tota saatanan Cheekkiä?", en muista olinko yhteistyöhaluinen mutta jotain muutakin taidettiin kuunnella loppuillasta.

Toinen muisto liittyen albumiin on vanhan asuintaloni rapusta kun naapurin Jasu kysyi että "Onks Cheek hyvä?". Tiedustelin että mihin asia liittyy ja naapuriin oli kuulema kuulunut edellisen viikonlopun aikana aamuöinen seinätkin lävistävä "Timantit On Ikuisia"-tulkintani.

Levyltä nousi hiteiksi suurin osa biiseistä kuten. "Parempi Mies", "Kuka Muu Muka", "Timantit On Ikuisia", "Niille Joil On Paha Olla", "Fiiliksissä", "Jossu" & "Profeetat". Yksi omista suosikeistani on ehdottomasti "Omat Säännöt" jossa todetaan "Jos sä pystyt kuvittelemaan, sä pystyt tekemään" joka on mielestäni ihan hyvä kannustin kaikkiin tuleviin juttuihin.

Pakko kertoa vielä loppuun Emmagaalasta 2013 joka tapahtui ennen stadionia. Voitin FB-kilpailusta liput tapahtumaan ja lähdettiin sinne hengailemaan kaverini Nanan kanssa. Nanalla oli tavoitteena bongata Herra Ylppö ja itselläni Cheek. Jossain vaiheessa kun oltiin tupakoimassa kiinnitin huomiota siihen että vierestä käveli Marco Hietala ja hetkeä myöhemmin juttelin Jesse Kaikurannan kanssa. Kävi ilmi että oltiin jossain välissä kävelty vahingossa kutsuvieraiden alueelle mutta koska ketään ei asia kiinnostanut sen enempiä, päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja hengailla vieraitten kanssa permannolla. Kuinka ollakaan, bongasin herra Tiihosen ohimennen mutta tällä oli kiire lavalle. Keikka alkoikin hetken kuluttua ja jossain vaiheessa esitystä järkkäri tuli ilmoittamaan etten saisi olla lavan edessä. Syy tälle selvisi myöhemmin kun bongasin itseni YouTubesta nojailemassa Chekkosen pyroihin, olisihan ollut varmasti kokemusta syttyä tuleen telkkarissa kesken Cheekin keikan,

Vuosi historiallisen stadionin jälkeen Cheek palasi näyttävästi tauoltaan ja julkaisi "Sä Huudat"-singlen sekä "Alpha Omega"-albumin. Albumi oli heti listojen kärjessä ja kaikki sen biisit Spotifyn Top-listalla. Levyä myytiin jopa paikallisessa Alepassa joten menestys oli taattua.

Levy on huomattavasti synkempi kuin edeltäjänsä mutta mukaan mahtuu kuitenkin myös positiivisuutta kuten kappaleissa "Chekkonen" (Tässä vaiheessa päässä soi jälleen Chekkonen Chekkonen Chekkonen Chekkonen), "Me Ollaan Ne" & "Makee Ja Selkee".

Aiemmin oli juttua positiivisuudesta musiikissa ja totesin suurimman osan kuuntelemasti musiikista olevan jotenkin synkkää ja melankolista. Cheek ei sitä suurimmaksi osaksi ole ja luulen että syy siihen miksi siitä diggaan on se että se eroaa huomattavasti siitä mitä muuten kuuntelen. Raskaan doomin tai itsetuhoisen love metallin jälkeen on hyvä kuunnella esim. "Räp-laulajan Vapaapäivää" vastapainoksi.

Yksi ehdottomista suosikeista on Mana Mana jonka kappaleessa "Totuus Palaa" todetaan näin:

"Mä en itkenyt edes kyyneleitä

itkin verta jos itkin

en itkenyt edes kyyneleitä

kun totuuden siementä kitkin "

Tuon jälkeen on hyvä vaihtaa fiilistä esim. kappaleella "Etsä Tiedä Kuka Mä Luulen Olevani".

Ymmärrän täysin miksi joku ei voi Cheekkiä sietää, mutta sama pätee myös yhteen suosikeistani, Manowar:iin. Joillekin se on sitä ainoaa oikeaa musiikkia, ja toisille taas aivan naurettavaa sekä typerää saastaa. Mielipiteistä ei voi kiistellä, tai voi mutta se ei johda mihinkään, Cheek on aina ollut ja tulee olemaan itselleni jees. Turha sitä on hävetä, AA!

Täytyy todeta että vaatii suurta rohkeutta tuoda itseään esille kuten Cheek tekee, mutta siitähän räpissä on aina ollut kyse, olla parempi ja mennä leveämmin kuin muut.

Leveellä mentiin myös avovaimon kanssa kun ostettiin liput Hartwallille Alpha Omega-tourille. Lippuihin kuului safkat luolaravintolassa sekä kassillinen halpaa krääsää hyvien istumapaikkojen lisäksi. Keikka ja kaikki muukin oli jees mutta hieman huvitti se että ruokailun yhteydessä taustalla soi "Alpha Omega"-loopilla.

Näiden keikkojen jälkeen tuli vielä Profeetat-projekti josta en pahemmin innostunut. "Sinuhe" oli jees mutta jotenkin Elastisen tekemiset ei oikein nappaa, kyse ei ole niinkään herrasta itsestään vaan kappaleista. Menin muutenkin sekaisin koko juttua kirjoittaessani koska en ollut enää varma että milloin tapahtui mitäkin koska tapahtumia on niin paljon. On kirjaa, leffaa, klubi- ja jäähallikeikkaa, Profeettoja, stadioneita ja sitä, tätä sekä tota. Lisäksi oli vielä Vain Elämää All Stars kausi jossa Chekkonen oli mukana, paljon on tapahtumia yhden miehen elämässä ollut.

Näiden kaikkien jälkeen herra ilmoitti että aikoo keikkailla vielä vuoden 2018 elokuuhun jonka jälkeen lopettaa uransa lopullisesti, saattaa saagan finaalin. Kaikkihan oli jo suomessa saavutettu eikä englanninkielinen tekeminen olisi ehkä se juttu, kuten aiemmasta tuotannosta joku saattoi huomata. Toisaalta olin jo stadionin aikana sitä mieltä että ei ole nää mitään isompaa, noh, olin väärässä. Viimeinen keikka tuli ja meni, meininki oli ihan älytön ja osa porukasta itki hysteerisenä kun keikka oli päättynyt.

Keikan jälkeen jäi vähän hämärä fiilis, jotenkin olen tottunut siihen että Cheek tekee kokoajan jotain ja kun yksi asia tapahtuu, mietitään että mitähän seuraavaksi. Nyt ei enää mitään paitsi ehkä tuotannollisia juttua, tai mistäs sitä tietää, ehkä herra vielä yllättää.

Tekstiä tuli aika reilusti ja paljon jäi sanomatta, mutta kuten jutusta näkee niin monessa on ollut herran musiikki mukana jo yli kymmenen vuoden ajan. 

Kiitos Cheek!

Loppuun vielä bonuksena livetaltiointi kappaleesta "Where I´m From"

...ja kyllä, tämä oli vitsi.