Positiivinen musiikki ja Mustan Kuun Lapset

Olen usein todennut että mikään positiivinen musiikki ei ole oikeasti kovin hyvää ja olen viimeaikoina työstänyt tuota ajatusta josko olisinkin väärässä. Jostain syystä kuitenkin kappaleet jotka pitävät sisällään ns. negatiivisia tai synkkiä asioita ovat sitä parhaimmistoa, lieneekö asialla suomalainen melankolisuus vai mistä on kyse?


Olen todennut myös että musiikissa ei välttämättä ole vikaa, en vain itse pidä siitä ja sitä kautta itselläni ei ole oikeutta kutsua sitä huonoksi. En myöskään yritä "käännyttää" ihmisiä jotka kuuntelevat jotain mistä en itse pidä. Mitä tulee positiivisuuteen kappaleissa tulee väkisinkin mieleen "Sukkula Venukseen" tai "Dirlandaa" jotka lähinnä ärsyttävät eikä niitä tulisi koskaan mieleen soittaa esim. kotona, tai missään muuallakaan ellei tarkoituksena ollut vetää kappaletta letkassa ympäri kapakkaa 50v ladyjen kanssa muistamatta tapahtuneesta mitään. 

Ulkomaalaisesta musiikista esille nousee ensimmäisenä "Gangnam Style". Tämän jälkeen aloin miettimään onko oikeasti olemassa mitään positiiviseksi luokiteltavaa kappaletta joka olisi mielestäni oikeasti hyvä. En usko että on mutta mieleeni tupsahti myös Valvomon kesähitti vuosien takaa. "Tästä Kesä Voi Alkaa" vituttaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen vaikkei sitä enää edes kovin usein missään kuule. Mahdollisesti Hyrylän Kaiffari (R.I.P.) oli viimeinen paikka jossa kyseinen ralli on kuulleni soinut, hyvä näin. Samaan kastiin voisi laittaa myös "Poika Saunoo" kappaleen josta en voi mielipidettäni kertoa koska kyseinen teksti saattaisi loukata monia eikä pahanmielen levitys ole tarkoitukseni.


Tämän pohjustuksen myötä voidaankin hypätä itse aiheeseen eli synkkään musiikkiin ja Mustan Kuun Lapsiin.


"Sinä saatat minut loppuun asti alamäen joka loivasti jyrkkenee

muille uutisen varovasti kerrot kun aika ohitseni menee

Ja kun suru aamun harmaan saa uuden ympäriltä löydät hiljaisuuden

Sinä jäät lopulta yksin."

Joitakin kuukausia sitten huomasin uutisen että Mustan Kuun Lapset on julkaissut uuden kappaleen "Ikaros". Kappale lähti heti kuunteluun ja kuinka ollakkaan olin jo ensimmäisten sekuntien aikana sitä mieltä että nyt lähtee. Hyvä fiilis muuttui ehkä jopa osittain peloksi kun ajattelin että kuinka kyseinen ralli etenee. Hetkeä myöhemmin huomasin että pelko oli täysin turhaa ja biisi meni heti kirkkaasti tämän vuoden top-listalle ja miksei muuallekin. Spotifysta luukutin biisiä moneen kertaan ja jossain välissä tiedustelin bändiltä Facebookissa olisiko mahdollisesti tulossa 7"-singleä. Vastaus oli jotakuinkin seuraavanlainen "Ei ole tulossa näillä näkymin" 


PERKELE!


Olen fyysisen mediaa suuri ystävä ja mieluusti hankkisin kaikki hyvät sinkkubiisit oikeina sinkkuina, no eipä voinut mitään...


MUTTA!


Jokin aika tästä eteenpäin huomasin ilmoituksen että Mustan Kuun Lapset kauppasivat sinkkua sittenkin seiskatuumaisena ja satsi painettaisiin sillä ehdolla että porukka tilaisi niitä tarpeeksi ennakkoon, BANG!

Tilasin välittömästi kaksi kappaletta ja koitin painostaa tuttavianikin tekemään samoin. Jossain vaiheessa yhtyeeltä tuli ilmoitus että aika on käymässä vähiin ja sinkkuja ei ole myyty tarpeeksi. Tästä ahdistuneena ilmoitin että mainostan asiaa parhaani mukaan ja mikäli käy niin että tuo toivottu määrä jää vajaaksi, lunastaisin itse myytyjen ja myymättäjääneiden erotuksen, en tiedä mitä ajattelin, en varmasti muuta kuin sitä että tuo levy on hyllyyn saatava.

Myöhemmin koitti tuo päivä kun istuskelin erään juomaravintolan terassilla ja bändiltä tuli viesti että vain viisi kappaletta puuttuu jotta homma toteutuisi. Koska olen sanojeni mittainen mies (tai ainakin yritän olla) niin laitoin myös nuo tilaukseen, tästä hyvästä bändi ilmoitti laittavansa kiitokset takakanteen. Levyjä oli nyt tilattu tarvittava määrä ja tehtävä oli suoritettu onnistuneesti.


Läpyskä lähestymässä grammaria.
Läpyskä lähestymässä grammaria.



"Minä kannan sinut loppuun asti tiemme iltaan kun etenee

muille uutisen varovasti kerron kun aika ohitseni menee

Ja kun suru aamun harmaan saa uuden ympäriltä löydän katkeruuden

Minä jään lopulta yksin"

Viikkoja myöhemmin levyt viimein saapuivat pitkän odottelun jälkeen ja huomasin että jokainen sinkku on numeroitu käsin, oma soittokappaleeni tottelee numeroa 80/275, loput odottelevat hyllyssä uusia omistaja kunhan kaikki toverini ymmärtäisivät tämän lätyn omaan hyllyynsä hankkia. Numerointi on myös hieman käsittämätön juttu, numerolla ei sinänsä ole merkitystä mutta fiilis on huomattavasti parempi jos oma kappale sattuukin olemaan esim 1/275 tai 275/275, en tiedä mistä tämä johtuu mutta funtsitaan sitä vaikka lisää myöhemmin. Fiilis pakettia avatessa oli kuin lapsella jouluna. Luin jostain aiemmin että sinkun B-puolella on Ikaroksen vaihtoehtoinen versio ja päätin jo etukäteen että tämän täytyy olla ehkä jopa varsinaista kappaletta parempi koska mukaan on saatu naissolisti, harmikseni suoritus ei ollut niin paljon omaan makuuni että olisin en alkuperäisen edelle laittanut mutta kuunteluun tulee kuitenkin, loistava lisä sen sijaan että toinen puoli olisi ollut esim. instrumentaali tai kokonaan tyhjä, näitäkin välillä näkee. Kaiken kaikkiaan loistava sinkku puolin ja toisin.


Sinkun takakansi numerointineen.
Sinkun takakansi numerointineen.



Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli alunperin käsitellä kappaletta ja sen sisältöä mutta asiaa tuli sen verran että ehkä parempi jättää kappaleen analysointi itse kuuntelijalle. Mikäli mieleesi tulee kappaleita jotka on tosissaan tehty pitäen sisällään positiivista sanomaa kertokaa tästä minullekin. Jätetään pois huumorirallit, Kikat sun muut jotka eivät oikeasti sano mitään :)


Kuunnelkaa, ostakaa ja kertokaa! Lisää Mustan Kuun Lapsista myöhemmin!


"Me kaikki jäämme lopulta yksin"