HIM - Screamworks

Screamworks: Love in Theory and Practice, Chapters 1-13


Monelle kyseinen nimitys ei kerro yhtään mitään enkä ole ihan varma miksi asia on näin. 

Valaistaanpa asiaa hieman. 

Tuttavallisemmin "Screamworks" on muinaisen HIM-yhtyeen seitsemäs albumi joka sijouttui vuonna 2007 ilmestyneen "Venus Doom":in sekä yhtyeen viimeiseksi jääneen vuoden 2013 julkaisun "Tears on Tapen" väliin. HIM-huuma taisi olla monella suurimmillaan ala- ja yläasteen vaiheessa kun radioissa raikasi "Join Me" sekä "Right Here In My Arms", tuohon aikaan omakin fanitukseni alkoi. Monelle yhtyeen "toinen tuleminen" tapahtui vuonna 2005 kun samoilla aalloilla kaikui "Wings of Butterfly" sekä "Killing Loneliness". Vuonna 2010 kauppoihin tupsahtanut "Screamworks" jäi hyvistä arvosteluista huolimatta ehkä jopa yhtyeen heikoiten menestyneeksi albumiksi  jos katsotaan kuinka moni levyn olemassaolosta edes tietää saatika osaa nimetä siltä yhtään kappaletta. Viimeisten keikkojen settilistallekin mukaan napattu "Heartkiller" oli ainoa liveveto kyseiseltä lätyltä ja omasta mielestäni levyltä löytyy tuotakin parempia kappaleita. 


Eri maiden versioita "Heartkiller"-sinkusta.
Eri maiden versioita "Heartkiller"-sinkusta.


"I've seen you breathe life into the weakest of hearts,
And heard you scream out loud the sweetest poem,
Echoing across the ocean reminding me why I still try
To hold onto whatever is left of you and I"


Syy miksi kirjoittelen juuri tästä levystä on siinä että muutettuani uuteen asuntoon päätin kuunnella koko tuotannon läpi vinyyliltä ja juuri tällä hetkellä kun kirjoitusinto ilmaantui pyörii huutotyöt grammarissa. Jos joku kysyisi niin en osaisi ulkomuistista kaikkia kappaleita nimetä ulkoa, tämä on sisänsä kummallista koska muiden levyjen osalta tämä ei tunnu olevan ongelma. Levyn soidessa jokainen ralli on kuitenkin tuttu eikä yksikään kuulosta millään tavalla huonolta. 

HIM on aina ollut elämässäni mukama enemmän tai vähemmän mutta jostain syystä tuona vuonna 2010 koin jonkilaisen suvantovaiheen ja levy jäi hankimmatta heti ilmestyttyään. Luonnollisesti se kuitenkin ilmestyi hyllyyni hetkeä myöhemmin. Jos albumia vertaa aiempiin tuotoksiin se yllättää raskaudellaan, tai lähinnä sen puuttumisella. Biisit ovat tarttuvia mutta iloisemman ja positiivisemman oloisia. Jos kappaleita vertaa esim. kahteen ensimmäiseen levyyn niin ero meiningissä on huomattava. Herra Valo kommentoi itse aiemmin asiaa ja kertoi että kyseessä on ensimmäinen levy joka on tehty täysin ilman alkoholin vaikutusta, mukana saattaa olla myös rakkautta tai pelkoa sen menettämisestä koska esimerkiksi kappaleessa "Sceared to Death" todetaan :

"I´m not afraid to say, "I love you." Any more than I used to be, babe.I am scared to death. I am scared to death to fall in love with you. "

Tästä voisi päätellä että aiemmassa tuotannossa kauan etsitty tai aikoja sitten kuopattu rakkaus on jälleen löytynyt, joka osaltaan vaikuttaa lopulliseen tuotokseen. Mikäli yhtyeen tuotanto ylipäätään nappaa, kannattaa levyä kuunnella vaikka autossa jos ei muuten ole aikaa, samalla pääsee tutustumaan Valon tapaan käyttää ääntään laajemmin ja lujemmin kuin aiemmin. 


"Heartkiller" oli varma radiohitti mutta sen kylkeen kannattaa ainakin seuraavat ottaa omalle listalleen:


Dying Song 

In the Arms of Rain

Ode to Solitude 


Albumista on julkaistu useita versioita joista osassa on mukana toinen CD "Baudelaire In Braille". Tämä CD pitää sisällään akustiset versiot kaikista albumin kappaleista. Tällaista extraa harvoin tarjotaan, ainoa albumi joka tulee mieleen jossa tälläinen on toteutettu on Seppo Lampelan ja Jussi Lammen : Lampela & Lampi : Bensaahan Ne Pojat Tuli Hakemaan. Tästäkin albumista löytyy juttua täältä!



Lisää HIM-yhtyeestä ja muusta myöhemmin!