Lyhyen elämäni parhaat albumit Vol.1

Elämää on takana päälle kolmekymmentä vuotta ja siihen mahtuu paljon kuunneltavaa. Päätinkin listata tähän astisen elämäni suosikit satunnaiseen järjestykseen ja hieman käydä läpi miksi mikäkin tuntuu tärkeältä. Ennen albumien merkitys oli nykyistä suurempi. Albumeita odotettiin ja jos niitä ei ollut varaa hakea kaupasta julkaisupäivänä täytyi kysellä kavereilta jos pääsisi heidän luokseen kuuntelemaan, tai josko saisi levyä joskus myöhemmin lainata. Jossain vaiheessa levyjen kopiointikin yleistyi mutta 2000-luvun alussa ei monella vielä polttavia-asemia ollut. Spotifyn-aikakaudella kokonaisuuksien merkitys on myös kadonnut suurimmilta osin ja porukka kuuntelee albumeiden sijaista satunnaisia biisejä sieltä täältä missaten 70% bändin tuotannosta, ryhdistäytykää välittömästi!


1. Lampela & Lampi - Bensaahan Ne Pojat Tuli Hakemaan

Mainitaan ensimmäisenä tämä, yksi ehdoton suosikkini kautta aikojen. Seppo Lampelan (Steen1, Kale) & Jussi Lammen...kyllä!...luit aivan oikein, Jussi Lampi! Tuo yli kaksimetrinen vähemmistöjä elokuvissa pahoinpitelevä herra on myös muusikko. Tämä tuli aikoinaan itselleni yllätyksen kun jostain luin että tälläinen albumi on tullut ulos. Steen1-artistinimellä julkaistut albumit ovat aina olleet korkealla omilla listoillani ja tässä vaiheessa huomautetaan että esim. ensimmäisen levyn raa´at poliisintappo-tekstit on tehty lähinnä fiktiivisen Steen1-hahmon mielipiteistä perustuen osittain tositapahtumiin, tämän käsityksen ainakin sain Lampelan aiemmasta haastattelusta. Moni ei voinut kyseistä artistia ja albumeita sietää juurikin tuon "sanoman" takia . Ajatellaan asiaa esim. niin ettet voisi katsoa väkivaltaa tms. kyseenalaista sisältöä käsittelevää elokuvaa koska tämän jälkeen olisit muiden ihmisten mielestä samanlainen kuin elokuvan hahmot, ei käy järkeen. Kyseisen musiikin kuuntelu ei tee kenestäkään poliisimurhien ihannoijaa tai muutenkaan väkivaltaista tms. vaan kyse on vain ja ainoastaan musiikista, mutta ei mennä tässä asiassa liian syvälle.


Albumi on siis herrojen yhteistuotos ja sen huomaa, levy on jakautunut aika hyvin 50/50 antaen molempien tulkinnoille tilaa ja tämä yhteistyö toimii mielestäni loistavasti. Levylle on kasattu yhdeksän biisiä jotka muodostavat loistavan kokonaisuuden käyden välillä todella synkillä aluille, esim. Bussi 615. Albumiin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti ja kuunnella se kaikessa rauhassa jotta pääsee kärryille jutun juonesta. Albumista on tietojeni mukaan vain yksi painos jossa mukana myös toinen CD. Tämä toinen levy pitää sisällään akustiset versiot kappaleista ja näistä löytääkin tätä kautta aivan uusia puolia. Ensimmäisessä biisissä "Kun Mikään Ei Riitä" Jussi Lammen laulu tulee jostain niin matalalta että sitä ei oikein tunne kuulevan mutta siellä se on, sanoista saa paremmin selvää akustisessa versiossa mutta loistavia kappaleita molemmat versiot. Levyn teksteissä on mielestäni hyviä pointteja ja paljon sanomaa, mikäli rap-puolen hommat miellyttää kannattaa tämä ottaa ehdottomasti kuunteluun, miksei muutenkin, kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen rap-levy vaan jotain ihan muuta. Levy on jostain syystä jäänyt todella pienelle huomiolle ja olen itse ainoa ihminen kenen tiedän tästä olevan tietoinen (pois lukien tietysti ni kelle tätä väkipakolla olen vuosien aikana soittanut). Porukkaa varmasti on mutta heitä ei ole tullut vastaan, mikäli teitä on siellä linjoilla niin olkaa yhteydessä! Kerätään kokoon adressi vinyylipainosta sekä yhteiskeikoja varten!


Jos kokonaisuus ei heti nappaa niin perehdytyksenä toimii hyvin:


Kun Mikään Ei Riitä

Merkit Sinusta

Kuukauden Työntekijä


Ps. levyä saa tilattua vielä esim. täältä!



2. The 69 Eyes ‎- Blessed Be

Ne jotka meikäläisen tuntevat ihmettelevät varmaan jo tässä vaiheessa että missä on HIM. Puhutaan kuitenkin parhaista levyistä ja tässä on jo toinen menossa eikä yhtyettä näy. Ei hätää, sekin tulee vielä!

Kakkosena otetaan esille The 69 Eyes & Blessed Be! Muistakaa että albumit esitellään satunnaisessa järjestyksessä. Suosikkien suuren määrän vuoksi en ala niille sijoja jakelemaan. 

Tähän levyyn liittyy samanlainen muisto kuin Marilyn Mansoniin. Vanha kunnon Jyrki esitteli aikoinaan Brandon Lee:n videon jonka jälkeen oli pakko päästä jälleen Jumbon Anttilaan sijoittamaan about 20mk kyseiseen sinkkuun. Tuohon aikaan sinkkuja tuli luukutettu ihan käsittämätön määrä, joillain saattoi olla vain nimikkobiisi joten toistoja tuli aika reilusti. Jossain sinkuissa oli useampi biisi, ja osassa jopa video joka juuri ja juuri saattoi pyöriä vanhalla Pentium kakkosella uskomattoman kusisella kuvanlaadulla. Kusisuus ei ole edes vitsi vaan useimmiten CD:illä tulleet videot olivat aikamoinen pikseliviidakko, mutta se oli silloin parasta mitä oli tarjolla.

Samalta albumilta julkaistiin videoiden kera myös biisit The Chair & Gothic Girl sekä Stolen Season ilman videota. Chair & Stolen Season ilmestyivät hyllyyni mutta Gothic Girl jäi jostain syystä uupumaan, luonnollisesti koko albumi sinne ilmestyi kanssa jossain välissä. Muistan että ennen Blessed Be:tä ostin kahdella eri kerralla aiemmat levyt Wrap Your Troubles In Dreams & Wasting The Dawn koska ne maksoivat reilusti vähemmän kuin uusin levy, ja jotain kuunneltavaa oli bändiltä pakko saada heti kun rahat eivät tuohon uutuuteen riittäneet. Mikäli yhtyeen tuotanto ei ole entuudestaan tuttua suosittelen aloittamaan tästä, sen jälkeen on helpompi tutustua huomattavasti erilaisempaan vanhaan tuotantoon sekä uudempiin albumeihin.


Tämäkin levy toimii loistavasti juurikin kokonaisuutena ja jotenkin diggaan sen synkkyydestä ja Jyrkin tavasta käyttää ääntään matalammin kuin aiemmin. Edelliseltä levyltä kappale Wasting The Dawn on aikalailla samaa menoa tämän levyn kanssa. 


Sisällöstä en osaa kertoa sen enempää joten ottakaa kuunteluun jos gootahtava suomalainen hevirock nappaa!


Nostetaan tältä albumilta kuunteluun seuraavat:

Framed In Blood

Sleeping With Lions

Velvet Touch (Uusintaversio vanhasta kappaleesta)



3. Israelin Katuvalot - Ei Kenenkään Rakkaus

Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää että tätä levyä ei ole kyllä soitettu aikoihin, mutta aiemmin varmasti senkin edestä ja levy pysyy uskoakseni ikuisesti suosikkihyllyssäni.

Israelin Katuvalot ilmestyi elämääni joskus vuosikymmenen alussa kun näin vanhan toverini Arto Kuusiston jossain yhtyeestään mainitsevan. Tutustuin Artoon jossain vaiheessa elämääni erään toisen kaverini kotibileissä Järvenpäässä. Juhlat olivat olleet jonkin aikaa käynnissä kun ovikello soi ja riensin avaamaan. Oven takana oli kyseinen herra kitara sylissään pari kaveria mukanaan. Kitarasankari soitti kitarallaan jonkin soinnun ja kysyi että saako tulla sisään. Vilkaisin taakseni ja totesin että tulkaa vaan, ei ole oma kämppä niin ei väliä kuka tulee. Illan aikana Arto jossain vaiheessa totesi että ei usko että meidän tarinamme loppuu tuohon iltaan. Tämä oli aivan totta ja myöhemmin tutustuttiin lisää ja sitä kautta löysin myös tämän yhtyeen. Tässä vaiheessa kiitän itseäni avoimesta suhtautumisesta ja luottamuksesta tuntemattomiin ihmisiin avatun oven suulla.


Yhtyeessä toimi Arton lisäksi jo edesmennyt Joel Fjäder johon tutustuin jossain välissä muistaakseni Arton asunnolla. Kesäisenä päivänä kuuntelin Joelin tarinoita takapihalla alkoholia nauttien. Nähtiin monta kertaa vuosien aikana ja jossain vaiheessa oli myös puhetta että olisin käynyt hänelle ottamassa promokuvia uutta projektiaan varten. Tuo homma jäi valitettavasti tekemättä koska aina tuli jotain ja pikkuhiljaa se vain jäi, ikävää koska tuo olisi ollut hienoa toteuttaa mutta turha kait sitä on jossitella. Kerroin Joelille joskus Jokelan lammella tarinan siitä miten kolmen päivän PuistoBluesaamisen jälkeen olin muutaman mutkan ja epähuomion kautta saapunut viimein oman olohuoneeni lattialle ja siihen aikaan jostain syystä laitoin tämän levyn aina soimaan kotiin tullessa. Tarinan ydin oli kuitenkin tekstiviestissä joka oli tarkoitettu eräälle ladylle mutta tämän sijasta olin lähettänyt viestin väärään numeroon, viestin oli saanut eräs Emmi, iältään muistaakseni kuusi vuotta. Hämmästys oli varmaan suuri kun tuo runollinen lausahdus oli aamulla ilmestynyt puhelimeen, noh, hämmentynyt olin minäkin.

Tunnut lämpimänä tuulenvireenä täällä öitteni kaduilla.

Levyn toisesta kappaleesta ilmestyi johonkin väliin video ja muistan tätäkin loopanneeni käsittämättömiä määriä. Muistan myös erän juhannuksen kun Hartolan 3G-yhteydet olivat sitä luokkaa että videon lataamiseen meni puolisentuntia mutta oli pakko saada soittaa se biisi joten sittenhän sitä odoteltiin ja odoteltiin. Compact Disc olisi pelastanut tässäkin.



Tässä vaiheessa on varmaan turhaa todeta levyn toimivan parhaiten kokonaisuutena, mutta niin se vain toimii. Levyllä on yhdeksän biisiä ja kappaleet muodostuvat pääosin akustisesta kitarasta, pianosta ja runollisista lyriikoista. Sen enempää en lähde kokonaisuutta avaamaan mutta suosittelen levyn kuuntelemista itsekseen esim. kynttilän valossa samalla tyhjentäen omaa mieltään. Itse soitin tätä usein kavereille aamuyön tunteina ja joku varmaan asian saattaa vuosien jälkeen muistaakin. Se mistä levyä näinä päivinä saa on arvoitus mutta koitan selvittää tuolle arvoitukselle vastausta.

Nostetaan levyltä kärkikolmikko eli:

Moiii

Sama Vanha Sinä

Sanoit Nähneesi Rauhan


Loppuun vielä bonuksena Joelin keikka Kiasmalta Pikasso-artistinimellä.

Tulihan taas tekstiä, jatketaan suosikkilevyillä myöhemmin!