Löytönurkka - MERTA, Unknown Decoy, Ciminero, PA Kiiskilä & Lamori

31.08.2020

On jälleen aika vierailla löytönurkassa joka esittelee musiikkimaailman uusia löytöjä! Uusi tarkoittaa tässä tapauksessa itselleni uutta, osa kamasta saattaa olla vanhempaankin mutta ei ole vain tullut aiemmin vastaan. Tässä osassa tarjonta on kuitenkin suht tuoretta, ja ennen kaikkea laadukasta!

MERTA - Kokonainen

On hyvin mahdollista että saan lättyyni jossain Keravalaisessa kapakassa tämän lausunnon jälkeen, mutta joskus riskejä on otettava. MERTA tuli itselleni tutuksi lähinnä Facebookin kautta, sillä siinä on mukana tuttuja henkilöitä, ja luonnollisesti moni haluaa mainostaa sosiaalisen median puolella omia tekemisiään. Uusien bändien kohdalla ei koskaan tiedä mitä odottaa, ja singleinä julkaistut kappaleet "Virta katkeaa" ja "Pirut" eivät itselläni kovin suuresti kolahtaneet, vaikka en niissä varsinaista vikaa havainnutkaan. Tästä onkin hyvä loikata siihen kohtaan missä pääsen jälleen korostamaan kokonaisuuksien merkitystä. Tilasin yhtyeen "Kokonainen" nimeä kantavan albumin ennakkoon, ja mielelläni tuen paikallista toimintaa sekä tuoreita bändejä myös rahallisesti. Fyysisen äänitteen hankkiminen on mielestäni myös kunnianosoitus yhtyeelle ja merkki siitä että tuotanto kiinnostaa. Kuuntelin levyä viikon verran autossa ja kokonaissoiton myötä nuo aiemmin vaisuksi jääneet kappaleet saivat aivan uutta potkua elämäänsä.

Heti alussa mainittu epäilys siitä, että joku vetää kuonoon, liittyy taas siihen että väkisinkin levyä kuunnellassa tulee mieleen kaksi suomalaista yhtyettä, Happoradio ja 51 Koodia. En tiedä muistaako moni jälkimäistä, mutta heilläkin oli aikansa. Samankailtaisuuksia toki löytyy, mutta vahvoista "vaikutteista" huolimatta tässä ei omasta mielestäni ole lähdetty muita yhtyeitä kopioimaan, vaan yhtyeellä on edelleen oma juttunsa tuossa heidänkin mainitsemassaan iskelmähevissä. Samalla tuntuu kuitenkin siltä, että mainitsemani yhtyeet olisi tuotu tähän päivään ja upgreidattu raskaammilla elementeillä. Omalla kohdallani tämä on pelkästään hyvä asia, ja asia voi olla myös hyvä nille jotka eivät varsinaista raskasta musiikkia muuten kuuntelisikaan. Ainoa ns. häiritsevä tekijä on nuo Happoradionkin käyttämät korkeat kiekaisut joiden teknistä termiä en edes tiedä. En ole koskaan tajunnut niiden ideaa ja niihin tulee kiinnitettyä huomiota enimmäkseen negatiivisella tavalla. Teknisessä toteutuksessa en ole havainnut mitään vikaa joten jätetään tuo vain minun ja mielipiteitteni väliseksi ongelmaksi jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. MERTA on soinut ja tulee varmasti soimaan paljon omassa soittimessani, vielä kun tilanne maailmalla normalisoituisi niin pääsisi myös keikalle hillumaan.

Tiivistettynä : Hyvää kotimaan kielellä esitettyä raskasta hevirock-iskelmää jonka uskon toimivan vauvasta vaariin.

Ciminero - Subterranean Awakening

Cimineron levy oli ilo saada oldschoolisti Tavastian ovella suoraan solistin povarista. Diggaan todella tuosta vanhasta tavasta jakaa musiikkia. Ei ehkä tarvitse lähte raakoja demoja lähettelemään C-kasettina, mutta fyysinen levy povarista tuo oman tunnelmansa, ja se että levyä tullaan toimittamaan ja noutamaan tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan on nykyihmisen mielestä ehkäpä jopa hämmästyttävää. Tässä tapauksessa en tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta toivoin parasta koska halusin sen olevan hyvä. En joutunut pettymään. Heti alkuun käy selväksi mistä on kyse, doomahtavan rockahtavaa menoa noitineen, demoneineen ja muine pyhine vuorineen. 


Fyysisenä ilmestyksenä lisäpisteitä ansaitaan heti paketoinnilla joka on digipak. Kansitaide on hieman psykedeelinen ja satunnainen matkailija voi siihen helposti sukeltaa pidemmäksikin aikaa levyn soidessa näin halutessaan. Kokonaisuudessaan albumi on oikealle kohderyhmälle täydellinen tekele. Parhaiten levyltä nousee esiin Journey Through the Zodiac jossa on ihan omanlaisensa fiilis, tuota tuli veivattua jossain kohti useampikin kerta putkeen koska aina ei tahtonut kuunnella koko levyä uudelleen päästäkseen jälleen samaan fiilikseen kiinni. Huomasin myös kansista että mukana on bassonvarressa kaukainen sukulaiseni Mikko Kääriäinen. Herra on tuttu mm. Cardinals Folly-yhtyeestä johon olisi myös tarkoitus tutustua myöhemmin. 

Ciminerolle suuri suositus ja tämä menee myös kastiin "Vinyylipainos vaaditaan"

Unknown Decoy - Seeking The Sun

Meininki nappasi mukaan heti ensimmäisistä kitaran soundeista lähtien. Tekele lähti etenemään tasaisen raskaasti ja aluksi kiinnitin turhankin paljon huomiota ehkä hieman suomalaisittain lausuttaviin lyriikoihin, mutta biisien edetessä tämäkin unohtui ja pystyin keskittymään täysin esitettyyn materiaaliin. Tämäkin levy on odotellut hyllyssä jonkin aikaa, ja ainahan sanotaan että kaikella on aikansa ja paikkansa, Unknown Decoyn paikka oli kesämökin terassilla Leppävirralla. 


Kaikki EP:n viisi biisiä tuntuivat toimivilta ja meneviltä koskettavine balladinomaisineen hetkineen. Kuten moni on ehkä huomannut, tykkään verrata yhtyeitä toisiinsa. Tässä tapauksessa kaikki kappaleet tuntuvat kuulostavan hämmestyttävän tutulta, kuitenkaan kuulostamatta tutulta. Monista asioista on varmasti otettu vaikutteita, mutta mitään liian selvää ei ainakaan omiin korviini paistanut missään välissä. Tämä oli jälleen yksi niistä yhtyeistä joihin oli ilo tutustua, ja seuraan toimintaa varmasti jatkossakin.


P.S Praise The Sunissa kuulen Black Sabbathia!

PA Kiiskilä - Ihmisen Laulu

PA Kiiskilä oli entuudestaan itselleni tuntematon artisti, mutta vain siihen saakka kun näytelevy putosi postiluukusta. Digipakkiin pakatun levyn mukana tuli promokuva jonka takana luki "Kiitos", tämä teki jo itseeni vaikutuksen ja arvostan todella tuollaisia pieniä mutta merkityksellisiä tekoja. Arvostuksestani huolimatta levy ehti hetken levätä pöydällä kunnes päätyi soittimeen. Ennen ensimmäisen biisin käynnistymistä pelkäsin jopa hetken sitä mitä oli tulossa sillä olin jo etukäteen halunnut kirjoittaa levystä kauniita sanoja tietämättä sen sisällöstä mitään. Noh, ensimmäisen kuuntelun jälkeen kaksi asiaa olivat varmoja, levy tulee soimaan useamman kerran ja tulen siitä kirjoittamaan kauniita sanoja. 


Heti levyn alkumetreillä huomasin yhtäläisyyksiä yhtyeeseen nimeltä Israelin Katuvalot. Mitään tiettyä asiaa en osaa nimetä, mutta kappaleiden tarinat ja tunnelma tuntuvat olevan samasta maailmasta kotoisin. Tälläisen tekeleen sisällön voisi sanoa koostuvan lauluista. Termi on sinänsä hämärä, mutta useimmiten puhun vain biiseistä kun kyseessä on mikä tahansa kappale, lauluista puhuttaessa kyseessä on ehkäpä enemmän tarinallinen kerronta, ja sitä näistä löytyy. Levyltä löytyy kaksi kappaletta jotka sopivat erinomaisesti aamuyön herkkiin hetkiin  jolloin elämän ainoa tarkoitus on kuunnella musiikkia jolla on merkitystä. Nostetaan levyltä esille kappaleet Inari & Halusin Aina Täältä Pois.

Lamori - Neo Noir

Lamorinkin levy lävähti jossain kohti postiluukusta mutta otti aikansa kunnes ehdin tekelettä sisäistämään yhtään. Perinteinen viikko per levy on ollut hyvä aika tutkailla ja fiilistellä mistä on kyse. Tässä taisi mennä hetki pidempään ja jälkisoittoakin on ollut. CD-versiot soivat lähinnä autossa joten riippuu aika vahvasti sen hetkisistä menoista miten paljon mikäkin levy saa kuunteltua. Levy lähti käyntii kappaleella "An Angel By Your Side" josta tuli välittömästi mieleen muinainen Svenia-yhtye johon törmäsin aikoinaan täysin laillisesti musiikkia jakaneen DC++-palvelun kautta. Sattaa olla verbaalinen itsemurha lähteä vertaamaan tätä tekelettä Type O Negativeen, mutta yhtäläisyyksiä löytyy lähinnä vokaalien ja biisien tunnelman puolesta. Mistään apinoinnista ei tässäkään tapauksessa ole kyse, nuo yhtyeet vain tulivat ensimmäisenä mieleen. 

Kaikinpuolin erittäin hyvä ja toimiva kokonaisuus. Kansikuva ehkä hieman tylsä mutta sisällä olevat promot sitäkin tyylikkäämpiä. Ainoa miinus tulee viimeistä kappaleesta joka on cover nimeltään "The Scientist". En tiedä mikä tuossa on mutta vihaan tuota biisiä yli kaiken, menee samaan kastiin "Hallelujah"-kappaleen kanssa joka on niitä tekeleitä joiden olemassa olo voisi lakata vaikka heti. Yhtyeen omalle tuotannolle annan täydet pisteet, coverille en yhtään vaikka se hyvin onkin toteutettu. Tähän liittyy varmaankin jokin henkilökohtainen trauma jonka selvittäminen ottaa oman aikansa, palaan asiaan mikäli Tiedemies alkaa aueta itsellenikin.