Inverse Records oli ensimmäisiä Kasarigrammarin kumppaneita heti alusta lähtien, ja yhteistyö jatkuu edelleen. Suurempaa raportointia uutuuksista ei ole hetkeen tullut ja tämä johtuu puhtaasti siitä että haluan perehtyä julkaisuihin kunnolla ennen kuin lähden niistä kirjoittamaan. Aivan kaikki albumit eivät tekstiin asti päädy, sillä heti alussa oli selvää että en lähde kirjoittamaan albumeista jotka eivät ole minua varten. Näin käsitellyt tekeleet saavat arvoisensa kohtelun ja samalla teksteihin päätyy vain albumit joista pystyn muodostamaan mielipiteen. Pois jääneissä levyissä ei välttämättä ole mitään vikaa, ne eivät vain edusta omaa musiikkimakuani joten olen jäävi niistä kertomaan.

Babylonfall - Collapse

Melodeath & Kouvola olivat ensimmäiset asiat mitä saatekirjeessä mainittiin. Levyn lähdettyä käyntiin huomasin välittömästi näiden olevan erittäin hyvä yhdistelmä. Omaan makuuni tekele tarjoaa juuri sopivasti melodiaa, metallia ja lyyristä puolta. Teksteissä käsitellään romahtamista eri näkökulmista ja lyriikat läpi lukeneena täytyy sanoa että kaiken muun lisäksi myös tekstien puolella on onnistuttu. Genre on omasta mielestäni hieman sellainen että näissä sorrutaan turhan usein ns. geneeriseen massatuotantoon eikä yhtyeitä erota enää toisistaan kaikkien kuulostaessa samalta. Babylonfallin tapauksessa ei tästä kuitenkaan ole huolta ja levy soi arviolta parikymmentä kertaa läpi automatkoilla kyllästyttämättä kertaakaan. Kannen tekstit kertovat Petri Lampelan olevan vastuusta kansitaiteesta, tästä erityistä plussaa sillä useita tuhansia kansia vuosittain läpikäyneenä voin sanoa näiden menevän tyylikkyydeltään kärkikastiin.

Yhtyeeseen voi tutustua alla olevan videon kautta.

Treatment - Sagacity

Treatmentin Sagacity-albumi lähtee suht kohtalokkain sävelin käyntiin. Tässä kohtaa toivoin että levy ei petä sillä ensivaikutelma oli todella hyvä. Levyn ensimmäinen raita sopisi erinomaisesti johonkin 90-luvun action-elokuvan alkuun kun tapahtumat lähtevät käyntiin. Toinen raita lähtee käyntiin hieman pelkistetymmin ja yhtyeen sanoin tuotanto edustaa metallin ja trashin yhdistelmää. Täytyy sanoa että jossain kohtaa levyä olin aivan varma että kappaleessa on mukana Sentencedin viimeinen solisti Ville Laihiala, nopea tsekkaus kuitenkin osoitti että herra ei levyllä kuulla vaan kyse oli vain todella suuresta yhtäläisyydestä äänien suhteen. Hyvä kokonaisuus häystettynä satunnaisilla Sentenced-viboilla kopioimatta kuitenkaan ketään. Tyylikkäistä Digipak-kansista tulee plussaa, lyriikoiden puuttumisesta hieman miinusta. Mikäli genret nappaavat niin tähän kannattaa myös tutustua!

Ad Astra - NEST

Ensimmäisen 20 sekunin aikana olin varma että levyn eka biisi on Livin´ On A Prayer, olin kuitenkin väärässä. Yhtyeen nimestä tuli myös väkisin mieleen Brat Pitt mutta tästäkin mielikuvasta pääsin suht nopeasti eroon. Ensimmäisen kappaleen aikana käy selväksi mistä on kyse, tätä kuvaa myös hyvin alla näkyvä kuva levyn takakannesta. Saatekirjeen mukaan kyseessä on stoner rock, folk ja atmospheric, itse kuitenkin kuvailisin meininkiä rokahtavana doomina. Satunnaisesti levyä kuunnellessa tulee mieleen Inkubus Sukkubus, mitenkään liikaa yhtäläisyyksiä ei kuitenkaan ole havaittavissa. Mikäli mainitut tyylilajit ja naisvokaalit houkuttelevat, voi tuotantoon tutustua alla olevan videon kautta.

Tässäkin tapauksessa kyseessä on ennemminkin valot pois, kynttilä palamaan ja levy soimaan-henkinen juttu kuin perinteinen radion soittolista-tavara. Lämmin suositus! Avattavien digipak-kansien sisältö löytyy myös lyriikat.

Ps. kansissa lainattu onnistuneesti Akseli Gallen-Kallelaa.