Lisää uutuuksia Inverseltä Pt.2

Inversen tarinat jatkuvat osassa numero kaksi! Sain Inverse Recordsilta aiemmin isomman satsin levyjä. Näistä ensimmäiset käsiteltiin viimeksi, nyt vuorossa toinen puolisko + toisen lähetyksen sisältöä.

Temple of the Stars - Nightspirit

Hiphei! Heti ensimmäinen valinta tästä setistä iski nopeasti, syvälle, ja pysyi siellä! Vaikka kannessa lukeekin TS, asia ei liity Cheekiin millään tavalla. Ne jotka tietää, tietää. Albumi lähtee käyntiin tyylikkäästi ja mukana oleva huilu johdattaa kuulijaa läpi tähtitaivaan ja tarinoitten. Albumin alku toi vahvasti mieleeni jotkin Nightwishin kappaleet, tekele voisi hyvin olla Spinfoff esim. Islander-kappaleesta. Ainakin tarinat tuntuisivat tunnelmaltaan kuuluvan samaan maailmaan.

Tässä tekeleessä itseäni miellyttää kaikki, plussaa tulee fiiliksestä, vokaaleista, ajattomista lyriikoista sekä matkalipusta reissulle jonka tämän teoksen myötä kävin läpi. Mikäli tästä joskus ilmestyy vinyylipainos, hankin sen varmasti hyllyyni. Kyseessä ei ole mikään listahittikama, joten tälle kannattaa ottaa omaa aikaa jotta pääsee täysillä fiilikseen mukaan.

Enchantya - On Light And Wrath 

Mitä saadaan kun samassa bändissä soittaa Bruno, Pedro & kaksi Fernandoa? Tähän en valitettavasti osaa oikein vastata, mutta kysymys kuulosti hyvältä, eikö? Levy lähti tyylikkäästi käyntiin ja kuulosti todella lupaavalta. Hetken aikaa pysyinkin mukana, mutta muutaman kappaleen jälkeen meno muuttui paljon raskaammaksi ja tuntui jopa siltä että genre muuttui kesken kaiken. Albumista diggaavien suhteen muutos tuntuu varmaankin luontaiselta kun hommaa viedään eteenpäin, mutta omalla kohdallani tämä ei oikein toiminut. 

Mikäli albumi olisi jatkunut loppuun saakka alkupään linjalla, olisi tämä sopinut hyvin itselleni. Missään tapauksessa kyseessä ei varmastikaan ole huono levy, tämä ei vain ollut minua varten, alkua lukuunottamatta. Kuunnelkaa ja päättäkää itse, valitettavasti en osaa tätä oikein kuvailla tämän enempää, tiedättepähän ainakin että tälläinenkin yhtye on olemassa. Tarinointien ei ole missään kohdassa ollutkaan tarkoitus olla varsinaisia arvosteluita, vaan lähinnä fiiliksiä ja ajatuksia uusista levytyksistä ilman sen kummempia arvosanoja, levittäkäämme muusiikin ilosanomaa!

Musta Lokakuu - Musta Lokakuu

Jostain syystä levyn ja artisin nimen luettuani alkoi päässä soida Miljoonasade-yhtyeen kappale Marraskuu, huvittavaa. Tämän ajatuksen vuoksi täytyy välittömästi kirjoittamisen jälkeen tarkistaa löytyykö kappaleesta 7" single, toivottavasti. Sitten asiaan. Bändin, albumin sekä kappaleiden nimet ovat Suomeksi, tämä oli heti alkuun plussaa koska Suomeksi laulettua musiikkia tuntuu nykyään tulevan vastaan aivan liian harvoin. Kotimaan kielellä lauletuissa kappaleissa pitää olla tarkkana siitä, että sanat miellyttävät kuulijan korvaa eivätkä tunnu väkisin väännetyiltä, tai luonnottomilta. Varsinkin pop-musiikissa sanoitusten merkitys tuntuu olevan..ööö..merkityksetön, ja silloin lähinnä merkitystä on sillä miltä se laulettaessa kuulostaa. Raskaamman musiikin ja iskelmän puolella usein melankolia on vahvasti läsnä, ja synkemmät lyriikat kuulostavat omaan korvaani positiivisia sanoituksia luonnollisemmalta. 

Tällä kertaa analysoin kansia etukäteen, ja laitoin levyt soimaan vasta sen jälkeen. Samalla sai tsekattua pitääkö kansista tulleet mielikuvat paikkaansa. TS:n kohdalla musiikki oli juuri mitä odotin, tässä ei niinkään. Kappaleiden nimistä päättelin että levyllä olisi jotain edellisessä jutussa mainitun 2 Wolves-yhtyeen "Tuhat Kertaa"-kappaleen kaltaista materiaalia. Sisältö ei aivan ollut sitä, ja tämä oli itselleni pettymys. Albumista tulee lähinnä mieleen toisenlainen versio Mana Manasta ilman tietynlaista melankoliaa ja mystiikkaa, en osaa asiasta oikein sanoa enempää joten mikäli Suomenkielinen Alternative Rock / Post Punk kiinnostaa, kannattaa tämä tsekata ja tehdä sitten päätös jättääkö levyn omaan vai kaupan hyllyyn. Uskon että genren ystävillä tämäkin toimii suht hyvin!

Alase - Vastaus

Todetaan heti alkuun että Alase:lla oli kyllä pitkästä aikaa tyylikkäin paketti. Kahdesti taittuva Digipak kahdella CD:llä. Tästä olen maininnut aiemminkin, mutta fyysistä mediaa hankkiessa sillä paketoinnilla todellakin on merkitystä. Suurin osa albumin sisällöstä on laulettu Suomeksi, ja saatekirjeen mukaan pakettiin on saatu yhteensä kuusi eri vokalistia. Albumin lisäksi paketista löytyy bonus-CD jossa kuusi biisiä lisää.

Puhuin aiemmin siitä, että aina tulee pakottava tarve verrata kaikenlaista musiikkia aina johonkin toiseen olemassa olevaan musiikkiin, niin myös tässäkin tapauksessa. Ensimmäisenä mieleen tuli raskaampi versio yhtyeestä nimeltä 51 Koodia, joissain kappaleissa Stam1na kävi mielessä. Tekele tuntuu toimivan ja viihdyinkin hyvän tovin sohvalla kuunnellen albumia, ja samalla selaillen lyriikoita jotka tyylikkäästi toimitettiin levyn mukana. Aivan kaikki taiteelliset lausahdukset eivät tuntuneet omassa korvassani toimivan, mutta loppujen lopuksi kyseessä on ihan suositeltava tekele. Jotenkin toivoin tämänkin kohdalla paljon enemmän, mutta kuten jo totesinkin niin Suomenkieliset sanoitukset vaativat omalle korvalleni jonkinlaista syvyyttä ja melankoliaa jotta se toimisi täydellisesti.

Mukana tulevalla bonus-levyllä on perinteistä "bonaria" enemmän sisältöä joten siihen kannattaa myös perehtyä mikäli itse albumi tuntuu kolahtavan.

Siinäpä se! Inversen uutuuksiin palataan jälleen myöhemmin, kun postiluukku taas kolisee. Tällä kertaa Kasarigrammarin leimoja ei jaettu yhtä laajalti kuin viimeksi, mutta mielenkiintoista tavaraa oli jälleen tarjolla!