Lisää uutuuksia Inverseltä Pt.1

Inverse Recordsin uutuuksista on tehty juttuja aiemminkin, ja tällä kertaa juttua tulee kahdessa osassa. Sain levyjä yhteensä kahdeksan kappaletta, ja ensimmäisessä osassa käydään niistä läpi neljä. Yksikään yhtye ei ollut (taaskaan) itselleni tuttu entuudestaan, mutta kuunneltua tulee varmasti jatkossa. Tässä kohtaa olisi taas hyvä muistuttaa siitä että kannattaa olla ennakkoluuloton musiikin suhteen, ja laittaa rohkeasti sitä tuntematontakin levyä grammariin.

2 Wolves - Our Fault

"Our Faultissa" jokin kiinnitti huomioni, ja otinkin sen ensimmäisenä kuunteluun uuden satsin saavuttua. Heti ensimmäisen biisin aikana tajusin että kyseessä on varmastikin loistava levy. Homma lähti hyvin käyntiin, ja kuvauksena mukaisesti tarjoilikin doomia sekä death- ja goottisempaa metallia. Äkkiseltään teoksesta tuli mieleen Kuolemanlaakso josta oli puhetta tässä aiemmassa jutussa. Homma eteni aika sulavasti kohti loppuaan hieman vaihdellen eri genrejen välillä, säilyttäen samalla kuitenkin synkän ja melankolisen tunnelmansa. Meininki vaihteli juuri sopivasti, eikä turhaa täytettä levyllä tuntunut olevan. Levyn lopusta löytyy vielä loistava toiseksi viimeinen kappale "Tuhat Kertaa" joka ei suinkaan ole Tyrävyö-cover, vaan ihan oma tekele. Suomeksi laulettu biisi toimii varmaan irrallaankin, mutta oikeuksiinsa se pääsee juuri tuossa kohdassa muuten englanninkielistä teosta. 

Täydellisen levytyksen lisäksi plussaa tyylikkäistä kansista. Kansista löytyvät piirrokset sopivat hyvin musiikin tunnelmaan. Tämän kehtaa ottaa käteensä ja todeta että kyseessä on erittäin hyvä levy. Tämä oli yhtyeen albumeista neljäs, toivon todella että nuo kolme edeltäjää löytävät tiensä meikäläisen levyhyllyyn.

Scythe For Score Eyes - Nothing

Jouduin muutaman kerran harjoittelemaan ääneen miten yhtyeen nimi oikeen lausutaan, tässä pitää olla tarkkana kun asiasta keskustelee livenä. Pidemmän nimen omaavan bändin tekele on nimetty tyylikkään lyhyesti ei-miksikään, levy tottelee siis nimeä "Nothing". Tämä oli satsin levyistä ensimmäinen jonka kuuntelin useamman kerran putkeen. Ensimmäisen biisin nimi "MFR" on lyhenne sanoista "Mother Fucking Reaper" ja kappale alkaakin tasaisella suht raskaalla riffittelyllä. Väkisin tästä tuli jotenkin mieleen Children of Bodom, varmaankin juuri tuon "reaperin" vuoksi. Voisin kuvitella että Laiho & Co voisi kuulostaa tältä jos hidastaisi soitantaa 70% ja olisi hetken vähemmän vihaisia.

Scythe For Score Eyes on kolmen herran muodostama trio Helsingistä, albumeita on takana tätä ennen yksi, tuokin täytyy jostain hankkia koska tämä ainakin minut vakuutti. Levyn kuudes kappale "You C(o)unt" edusti omalla kohdallani levyn parhaimmistoa, ja sitä tulikin luukutettua muutama kerta putkeen kunnessa aloitin levyn jälleen alusta. Loistavaa lyrikointia ja toimivia riffejä jotka jäävät takomaan takaraivoon, sopii hyvin pitkille automatkoille jos tahtii purkaa energiaa johonkin. Lämmin suositus tällekin tekeleelle!

Death´s-Head And The Space Allusion - The Counterbalance

Tämän kohdalla olin aika varma että sisältö ei vastaa omia kuuntelutottumuksia, olin väärässä. Kuvittelin kannen perusteella että sisällä on jotain liian syvälle menevää death-metallia, mutta ekan biisin startatessa tulikin kaiuttimista pienellä autotunella varustettua Iron Maidenia jonka taustalla voidaan havaita jopa konemainen taonta. Vokaaleita hoitavan Valtteri Virolaisen äänessä on jonkin verran yhtäläisyyksiä Bruce Dickinsonin kanssa, ja jos joku soittaisi tätä ja kertoisi kyseessä olevan Maidenin uusi levy vuodelta 2019, voisin sen pienessä humalassa hyvin uskoakin tietämättä paremmin.

Maiden vertaukset oli tarkoitettu pelkästään positiivisiksi kommenteiksi, ja voihan se olla että koko homma olikin vain omien korvieni välissä. Nuo olivat kuitenkin ensimmäiset ajatukseni. Levyn tunnelma ja tapa edetä sopivat itselleni erinomaisesti, genreltään teos edustaa melodista heavy metallia, lyriikoissa mainitaan mm. "Time Healer", "Space" & "Dreamland" joista voi saada jo käsityksen minne ollaan menossa, albumin nimikin tästä antaa jo viitteitä. Tämä albumi kuuluu mielestäni niihin kokonaisuuksiin joita ei kannata lähteä kappalekohtaisesti purkamaan, vaan kuunnellaan kaikki kerralla. Ei pahaa sanottavaa tästäkään, hyvää meininkiä "matkalle" mukaan.

Blackwater Commotion - Striker One

Suurena Bonnie Tylerin ystävänä innostuin tästä heti alkuun, nopeasti kuitenkin kävikin ilmi että solistina ei toimikaan raspikurkkuinen nainen, vaan Henkka Hako-Rita niminen mies. Pahoittelut tästä. Ensimmäinen kappale oli aika perinteinen hard rock-kappale joka ei itselleni oikein jäänyt mieleen, mutta heti toisesta kappaleesta eteenpäin suunta oli oikea. Levyllä on kappaleita useampaa tyylilajia ja väkisinkin itsellä tulee mieleen 70- ja 80-luvun raskaammat hitit esim. Diolta.

Albumissa oli koko satsin värikkäimäät kannet jotka sopisivat hyvin vinyylimuotoonkin. Levyltä täytyy nostaa esille mm. kappaleet "Waiting", "Metal Child" & hieman herkempi "I Wish You Know". Levyn sisältö on sellaista, että en ehkä osaisi sanoa millä vuosikymmenellä kappaleet on tehty, heavya meininkiä ja mukaan on saatu hieman "pahoilaisen" ääntäkin. Raskaat suositukset myös tälle!

Huh huh, nyt oli kyllä sellaista settiä että Kasarigrammarin leimat lävähtivät jokaiselle. Ehdottomasti suosittelen kuuntelemaan kaikkia ainakin kerran mikäli genret kohtaavat omien tottumuksien kanssa.