"Would you love a monsterman, could you understand the beauty of the beast?" 

Voisin melkein veikata, että kaikki suomalaiset kolmekymppiset ovat kuulleet nuo sanat joskus. Itse kuulin ne ensimmäistä kertaa vuonna 2002, ja viimeisen kerran n. 10 minuuttia sitten, toivottavasti kertoja tulee vielä lisää. Lordi on monille tuttu, mutta monille tuttua ei ole se että yhtye on edelleen voimissaan. Lordi julkaisi viimeisimmän, ja urallansa yhdeksännen levynsä vuonna 2018.

Muutamaan yhtyeen albumiin liittyy hyviä muistoja, toisiin taas ei oikeastaan minkäänlaisia. Käydään seuraavaksi hieman läpi yhtyeen albumeiden merkitystä itselleni, sekä sitä mitä ne pitävät sisällään.

Get Heavy

Ai saatana, en edes muistanut että kyseessä on näinkin kova albumi. Laitoin levyn soimaan heti kun aloin juttua kirjoittaa, joten joutuu varmaan kuuntelemaan vielä toistamiseen läpi samalla kun naputtelee. Lordi innostukseni lähti uudelleen nousuun Tavastialla järjestetyn keikan jälkeen kun kaikki palautui kirkaana mieleeni, juttu keikasta löytyy täältä! Tuon keikan jälkeen päätin kuunnella koko tuotannon läpi, mutta samalla tajusin että hyllystä löytyy vain osa yhtyeen albumeista. Käytin seuraavien vuorokausien kuluessa hetken aikaa siihen, että sain kaikki levyt hyllyyn, osa tosin piti tilata ja niitä odottelen edelleen.

Suurin järkytys oli se, että kuvassakin näkyvää "Get Heavy:a" en löytänyt mistään. Ajattelin että levy olisi saattanut päätyä mutsini levyhyllyyn, koska hän yhtyeestä ainakin joskus aikoinaan piti, mutta ei sitä näkynyt sielläkään. Vinyyli on ollut jo kauan haaveissa, mutta on vain jäänyt hankkimatta, onneksi huuto.netistä löytyi nopealla toimituksella CD-versio. Laitoin levyn soimaan melkein heti kun sen sain, ja täytyy kyllä sanoa että tulvi muistoja mieleen. "Would You Love A Monsterman" soi joskus aikoinaan radioissa, ja televisiossa pyöri myös ylle linkattu video. En muista mistä yhtyeen löysin, mutta ainakin  muistan että vanha toveri Vaittisen Joni tästä puhui, ja taisi omistaa myös tuon levyn. Nyt kun miettii, niin en keksi ketään muita kuin me kaksi kenellä tiedän / muistan tuon levyn olleen, ehkä se ei ollut kaikille, mutta meillä se ainakin toimi.

Sain alkuperäisen levyni muistikuvieni mukaan (jälleen) Vantaan Jumbosta. Aikoinaan siellä viihtyi myöhemmin Suomesta täysin kadonnut Free Record Shop jota kovasti kaivataan edelleen. Yritin miettiä että mihin yhtyeen musiikkia voisi verrata, mutta ei tullut oikein mitään mieleen. Voisi sanoa kyseessä olevan melodisempi, raskaampi ja hyvällä tavalla hirveämpi versio Kissistä, ehkä näin, ehkä ei. 

Levy tuntuu olevan täynnä pelkästään menevää hittikamaa, voi johtua myös siitä että tätä tuli aikoinaan kuunneltua todella paljon, ja kaikki biisit ovat enemmän kuin tuttuja. Oli miten oli, kaikki tässä paketissa toimii. Kokonaisuus on hyvä melodinen paketti raskaampaa ja menevää meininkiä tarttuvine säkeineen. Toisaalta, kuka voisi unohtaa sinkkunakin julkaistun kappaleen jossa todetaan:

"The Devil is a loser and he's my bitch

For better or for worse and you don't care which"

Moni tuntui pitävän yhtyettä vitsinä aikoinaan, ja tekee sitä edelleen. Mielestäni kyseessä ei kuitenkaan ole yhtään sen "typerämpi" juttu kuin esim. Slipknot, Kiss tai vaikka Ghost, tosin näistäkin voi olla montaa mieltä, itse pidän kaikista.

Nostetaan levyltä sinkkubiisien lisäksi seuraavat:

Icon Of Dominance

Last Kiss Goodbye 

&

albumin ja ehkä koko tuotannon paras biisi:

Rock The Hell Outta You

The Monsterican Dream

Lordi julkaisi toisen albuminsa vuonna 2004, ja muistan että sinkkuna julkaistusta kappaleesta "Blood Red Sandman" pyöri video useaan otteisiin jollain kanavilla, edelleenkin helvetin hyvä ja toimiva biisi. Albumi oli myös nuoren pojan himojen kohteena Keravan Anttilassa, mutta ilmeisesti taloudellisista syistä en tuota koskaan itselleni saanut. Onneksi tuokin vääryys korjautui viimein n. 15 vuoden odottelun jälkeen.

Lordin videot olivat heti alkuun tyylikkään näköisiä, elokuvamaisia. Niihin oli selkeästi panostettu ja ne jäivät hyvin mieleen. Yllä näkyvää videotakin tuli tsiigailua moneen kertaan, ja tuohon aikaan videoiden merkitys tuntui olevan jotain ihan muuta kuin nykyään. Videosta tulee vahvasti mieleen vanhat klassiset "Evil Dead"-elokuvat.

Levyä en tosiaan koskaan omistanut, mutta jollain keinolla tämänkin albumin kappaleet ovat itselleni tulleet todella tutuiksi. Tätä ei ole tullut kuunneltua vuosiin, mutta heti soittimeen laitettuani kaikki palautui suht kirkaana mieleeni. Albumilla ei mielestäni ollut samanlaista hittikamaa kuin edeltäjällään, mutta toimiva lätty on kuitenkin kyseessä, sisäkansista löytyy myös tuttu nimi : Hiili Hiilesmaa.

Albumilta julkaistiin sinkkuna myös kappale "My Heaven Is Your Hell" josta ei ole tehty videota, tämä hieman ihmetyttää, koska (varsinkin) ennen yleensä näin tapahtui aina sinkkujen kohdalla. Levyn kannet on luonnollisesti tehnyt itse Mr. Lordi, ja sisälmyksistä löytyy lyriikoiden lisäksi kuvia yhtyeestä, sekä herra Lordin piirtämiä kuvia. Kuvista tulee äkkiseltään mieleen vanha kunnon "Noidan Käsikirja" joka julkaistiin uudelleen 2018. Nyt kun miettii, niin on varmaan ollut herralla hyvä fiilis kun on saanut kakkosalbumin käteensä, ja kaikki biiseistä kansiin yms. on suurimmaksi osaksi omaa luomusta sekä elämäntapaa, samoin tietysti muidenkin teoksien kohdalla.

Albumista julkaistiin myös versio jossa tuli mukana DVD. Levy piti sisällään 30min pituisen elokuvan nimeltää "The Kin", hieman hävettää myöntää mutta en ole tuota koskaan nähnyt vaikka se nyt löytyykin jo omastakin hyllystäni. Korjataan kuitenkin virhe, ja katsotaan kyseinen pätkä piakkoin. Lisäilen fiilikset tuon osalta kun homma on selvä.

Nostetaan albumilta sinkkujen lisäksi seuraavat:

Pet The Destroyer

Shotgun Divorce

Kalmageddon