Viimeksi Lordin osalta käsiteltiin kolme ensimmäistä albumia, juttu päättyi ennen Euroviisuja julkaistuun The Arocalypse-albumiin. Yhtyeeltä on tosiaan tähän päivään mennessä tullut yhteensä yhdeksän albumia, ja tällä kertaa käydään läpi kolme keskimäistä.

Deadache

Todetaan heti alkuun että näistä kolmesta albumista ei itselläni ole minkäänlaisia muistikuvia niiden julkaisuajoilta, hankin ne itselleni vastan paljon myöhemmin. Näitä on kuunneltu jonkin verran aikoinaan mm. Spotifyn kautta, lähinnä yksittäisiä biisejä, paljon on siis jäänyt kuulematta. Edellisellä albumilla ollut Hard Rock Hallelujah oli sen tason hitti että paha pistää enää paremmaksi. Nyt tuosta on kuitenkin aikaa sen verran, että albumia pystyy hyvin kuuntelemaan ilman että sitä automaattisesti alkaa vertaamaan Euroviisuihin. Tämän lauseen jälkeen lupaan etten kyseistä kisaa mainitse enää näissä Lordiin liittyvissä jutuissa.

Albumilta julkaistiin singlenä nimikkokappale Deadache, sekä Bite It Like A Bulldog. Nämä kappaleet eivät tehneet itseeni suurtakaan vaikutusta, ja ne tuntuivat suht tasapaksuilta radioralleilta. Albumi on kokonaisuutena suht menevä, ja nuo radiorallit sopivat biisien väleihin jossa ne toimivat huomattavasti paremmin kuin yksinään. Levyltä löytyy yksi ehdottomasti parhaista Lordi kappaleista, Evilyn. Biisiin liittyen löysin mielenkiintoisen faktan Wikipediasta.

""Evilyn" kertoo fiktiivisestä henkilöstä, joka on syvästi uskonnollinen. Evilyn päättää lähteä Jumalan nimissä murhaamaan syntisiä, koska syntiset kuuluvat helvettiin, ja Evilyn haluaa murhillaan nopeuttaa syntisten joutumista helvettiin. Mr. Lordi oli alun perin sävelttänyt kappaleen Hanna Pakariselle yhdeksi vaihtoehdoksi euroviisuja varten. Mr. Lordi ei kuitenkaan saanut kappaletta ajoissa valmiiksi, ja lopulta se päätyi Lordin levylle hitaammalla tempolla."

En tiedä mitä biisistä olisi tullut Hanna Pakarisen esittämänä, mutta uskon että kappaleen kannalta on parempi että se muotoutui juurikin näin. Albumilta löytyy myös muita erittäin hyvin omassa korvassani toimivia ralleja. Vaikka albumi ei ollut vastaavanlainen menestyjä kuin edeltäjänsä, eikä sitä voi verrata debyyttiin, on kyseessä kuitenkin erittäin hyvä paketti joka kannattaa ottaa kuunteluun mikäli Lordi on, tai on joskus ollut lähellä sydäntä.

Nostetaan albumilta seuraavat:

Evilyn

Monsters Keep Me Company 

Dr. Sin Is In 

Devil Hides Behind Her Smile 

Mainitaan viimeisestä, että hetken ihmettelin ja funtsin miksi kappale kuulostaa niin tutulta, loppupuolella tajusin että viittauksia mm. Phantom Of The Operaan löytyy.

Babez for Breakfast 

Tämän levyn kanssa aikalailla sama juttui kuin edellisen, ei mitään muistikuvaa julkaisun ajoista, eikä mitään muistikuvaa ensikuuntelusta. Levy on kuitenkin taattua Lordia, en osaa oikein kuvailla tuota genreä, melodinen teatraalinen hardrock kasarivaikutteilla? Mielestäni Lordi sopisi hyvin genreksi koska en ole tähän päivään mennessä kuullut vielä yhtään vastaavaa bändiä. Gwar niminen yhtye syytti joskus Lordia kopioksi heistä, heidän tuotantonsa ei ole itselleni kovin tuttua mutta se mitä nopeasti kuuntelin kuulosti omaan korvaani aika kamalalta, voidaan siis jättää Gwar pois laskuista.

Levyä kuunnellessa tulee oikeastaan aika hyvä fiilis, eka levy on itselleni tärkeä ja siihen liittyy paljon muistoja silloisista fiiliksistä. On hyvä nähdä ja kuulla että hommaa jatkuu edelleen, ja kehittyy siten ettei biisit kuulosta keskenään samalta, vaikka tälläisenkin väitteen jossain välissä kuulin. Tästä saatoin mainita aiemminkin, mutta kertaus ei ehkä ole pahitteeksi. Mr. Lordilla täytyy olla jonkinlainen siunaus biisien luomisessa, koska muistan lukeneeni jostain että melkein jokaisen albumin kohdalla tarjolla on ollut useita kymmeniä biisejä, näistä sitten valitaan parhaat albumeille. Kun julkaisee yhdeksän albumia, on hyvät mahdollisuudet epäonnistua. Tässä tapauksessa kuitenkin jokainen albumi pitää sisällään hittikamaa useamman kappaleen verran.

Nostetaan albumilta seuraavat:

Rockpolice

Discoevil

Midnite Lover   

Give Your Life For Rock'n'Roll