Rolling Records

Huomasin jossain vaiheessa Facebookissa ilmoituksen, jossa kerrottiin että Rolling Records myy yksinoikeudella Andy McCoyn uusimman EP:n vinyylipainosta. Tätä mainostettiin aiemmin mm. sanoilla "feat. Ville Valo" muutamissakin paikoissa, ja siitä syystä hankin CD-versiot. Myöhemmin selvisi että kyse olikin taustalauluista, ja tuli hieman kusetettu olo. Tätä infoa en Rolling Recordsin sivuilla nähnyt, mutta muutamassa muussa paikassa kylläkin. Myöhemmin nuo feat-tekstit poistuivat kokonaan. Tästäkin huolimatta päätin tuon EP.n laittaa tilaukseen myös vinyylinä.

Kyseistä EP:tä tilatessani huomasin nettikaupassa muutamia tarjouksia joihin päätin tarttua. EP:n julkaisupäivä oli ilmoitettu, ja myöhemmin tuli vielä erikseen ilmoitus julkaisupäivän siirtymisestä. Tämähän tarkoitti käytännössä sitä, että koko lähetys saapuisi vasta tuon lätyn ilmestyttyä. Nuo muut tilauksen levyt olisin varmasti saanut jo aiemmin, mutta koska kiirettä ei ollut, päätin vain odotella. EP:llä oli hintaa 19,00€ joka tuntuu tyyriiltä, mutta toisaalta taitaa olla ihan normaali hinta vuonna 2019 noilla painosmäärillä.

Paketti viimein saapui tällä viikolla, ja innoissani sitä lähdin avaamaan heti kotiin päästyäni. Paketin odotetuin levy oli ehdottomasti Hallatar - No Stars upon the Bridge. Bändiä en ole kuullut koskaan aiemmin, nimi tosin oli tuttu, ja tiesin että mukana on nykyinen Flat Earth-rumpali Gas Lipstick. Erään keikan jälkeen Kaasu mainitsi että yhtyeessähän on mukana myös Amorphiksesta tuttu Tomi Joutsen. Tämä oli itselleni uutta tietoa, mutta se ratkaisi sen että levy täytyi ehdottomasti hankkia. Odotukset olivat korkealla, mutta täytyy sanoa että odotin ehkä  vääriä asioita. 

Laitoin levyn heti soittimeen, ja odotin että sieltä räjähtää jotain käsittämätöntä tykitystä jossa Joutsen hoilaa "Beast Mode"-päällä kuin viimeistä päivää. Noiden odotuksien sijaan levyltä löytyikin jotain aivan muuta, tuokin "mode" kyllä löytyy, mutta ei kovin nopeastempoisena . Tämä ei sinänsä ole huonu juttu, oletin vain albumin olevan aivan toisenlainen, tämä johtuu aika varmasti siitä että automaattisesti oletin sen liittyvän vahvasti Amorphiksen raskaampaan puoleen. Tästä opimme sen, että artisteja ei kannata liikaa mielessään leimata johonkin tiettyyn muottiin, Robinkin laulaa nykyään englanniksi. Levyn kansista löytyy teksti "All lyrics and poems by : Aleah Liane Starbridge". Häneen täytyy tutustua vielä tarkemmin. Kyseisellä levyllä oli hintaa 10,00€, olisin siitä voinut maksaa enemmänkin.

Palataan tässä välissä hetkeksi tuohon Andy McCoyhyn, joka alunperin houkutteli tekemään koko tilauksen. Tilasin saman Soul Satisfaction EP:n aiemmin CD:nä, mutta olin kai niin pettynyt tuohon Ville Valon "feat"-juttuun että en muista levystä mitään. Uusintakuuntelulla alku kuulosti jotenkin tosi massiiviselta ja hyvältä, vokaalien tullessa kuvioihin huomasin että levy pyöriikiin hitaammalla nopeudella, ja kaikki tulee ulos hidastettuna. Joissain tapauksissa levy tuntuu kuulostavan paremmalta kun kierrosnopeudet laskee 45:stä sinne 33 paikkeille, kuunneltiin tämä kuitenkin kuten kuuluu. Ensimmäinen biisi kuulostaa ihan siltä mitä odotinkin, Andylta. Toisessa biisissä mukana näyttää olevan saksofonia, nyt voi vain arvailla kuka sitä soittaa mutta omat epäilykseni heräsivät samalla sekunnilla kun sen ääni kantautui korviini. EP on menevää Andya mutta ei ehkä ihan omaa genreäni, jätetään kuitenkin levyhyllyyn. Aiemmin sinkkuna julkaistu "Xmas Song" toimi itselleäni huomattavasti paremmin.

Tässä välissä todetaan että kuvassa näkyvä kärpäslevy oli täysin satunnainen ostos. Kyseessä on Antti Reini & Maapallon Maitolaiturit -  Kärpänen-albumi jolle sisäkansien perusteella Antti on itse sanoittanut ja säveltänyt kaikki biisit. Herra Reini on itselleni tuttu vain Kylmäverisesti Sinun-sarjasta sekä Vares-elokuvista joita en halunnut katsoa koska Juha Veijonen niistä poistui, ehkä tämäkin asia täytyy korjata koska herran näyttely on kuitenkin aina miellyttänyt omaa silmääni. Levyllä oli hintaa 2,00€ joten päätin napata sen mukaan pakettiin, tuollaisella hinnalla voi ostaa melkein mitä tahansa, paitsi perus Dance Hits-kokoelmia tai klassista peruskauraa. Itselläni ei ollut mitään hajua siitä, että Antti Reini on myös muusikko. Tästä ja monesta muusta ennakkoluuloisesta syystä oletin että levyllä ei voi olla itselleni mitään tarjottavaa. Olin jälleen väärässä. Heti ensimmäisen biisin aikana tajusin, että kyseessä on ihan kunnollista menoa. Myös toinen biisi "Sydän Joka Lyö" vahvisti fiilistä siitä että levy jää varmasti hyllyyn. Sisällöstä tulee ehkä jonkin verran mieleen progressiivinen Ismo Alanko, rytmit ovat kohdallaan. Suosittelen suomalaisen rockin ystäville!

Stone ei esittelyitä kaipaa! Faktaa on kuitenkin se että nykyihmisistä suurin osa ei välttämättä tiedä mistä on kyseä, varsinkaan nuoremmista. Kyseessä on Keravalainen trash-yhtye joka niitti mainetta ja mammonaa 80-luvulla ja hetken -90 luvun alussa. Yhtye on tehnyt satunnaisia esiintymisiä myös myöhemmin, ja vuonna 2018 sai oman kunnialaatan Keravan Aurinkomäelle. Tuosta tapahtumasta löytyy maininta aiemmasta Keikkakalenteri-jutusta. 

Tämä Kyseinen levy on yhtyeen debyyttialbumi, ja nimetty yhtyeen mukaisesti Stoneksi. Julkaisuvuotena on 1988, oma syntymävuoteni. Tämä taitaa olla juuri sitä Kasarigrammari kamaa. Trash ei ole genrenä suurin suosikeistani, mutta Keravalaisena rokkarina olen velvoitettu pitämään kyseistä levyä hyllyssä, tässä tapauksessa teen sen ilmomielin.

No niin. Andy McCoyn EP, Stonen debyytti, Antti Reinin levy jonka olemassaolosta en tiennyt mitään, sekä Hallatar jota niin kovasti kaipasin. Postitettuna yhteensä 50,90€, eli jokaiselle levylle jäi hintaan vajaa 13€. Hyvä hinta levyistä jotka kaikki jäävät hyllyyn.

Loppuun vielä bonuksena kuva samana päivänä noudetusta toisesta tilauksesta. Jossain välissä laitteistoni koki päivityksen ja mukaan hyppäsi Pioneerin Laserdisc-soitin. Pelkällä laitteellahan ei tee mitään, joten pitäähän sitä elokuviakin olla. Löysin eBaysta n. 27€ hinnalla kaksi Schwarzeneggerin klassikkoa jotka täytyy ehdottomasti laittaa johonkin esille. Ja muistakaa tämä. 

Ette ole koskaan nähneet Terminator kakkosta, jos ette ole nähneet sitä Laserdisciltä. Kiitos.