Yhden Yön Tarina

Alkuvuosi 2019 on monelle uusi mahdollisuus, vuoden rutiinit alkavat alusta, kuluneen vuoden tapahtumia muistellaan ja lupauksia tehdään. Omalla kohdallani tälle vuodelle on suunnitelmia tehty jo monelle päivälle, ehkä jopa liikaakin. Yksi syy tähän on se, että parin viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että vaikka olen vasta kolmekymppinen, alkaa ikää kuitenkin olla jo sen verran, että ne ihmiset ketkä ovat olleet aina elämässäni mukana, poistuvat, eivätkä enää palaa. Heistä jää vain muisto, monista myös jotain kongreettista, tässä tapauksessa kongreettista jäi todella paljon.

Vuoden alussa on ahkerasti uutisoitu monien muusikoiden kuolemista, tai sairastumisista. Ozzy Osbourne joutui perumaan koko Euroopan kiertueensa terveyssyistä. Musiikkiuraakin tehnyt koko suomen sankari Matti Nykänen menehtyi yllättäen, Harri Marstio poistui myös ilman mitään ennakko-odotuksia. Viimeisimpänä poistui mm. -yhtyeen solistina tunnettu muusikko Olli Lindholm. Olen monesti ihmetellyt sitä, miten raskaasti fanit saattavat ottaa esim. suosikkiyhtyeensä lopettamisen, sitä on usein verrattu läheisen kuolemaan. Itse ymmärsin tämän merkityksen kun HIM ilmoitti uransa päättymisestä. Vaikka olen heistä aina pitänyt, ja aktiivisesti uraa seurannut, ei tuntunut siltä että joku olisi kuollut. Yhtye lopetti toimintansa ja jäsenet jatkoivat omilla poluillaan, tämä oli oikea päätös. 


Se mitä eilen tapahtui, oli erilaista, yhtye ei päättänyt lopettaa, kaikki vain loppui aivan yllättäen. Olin juuri lähdössä safkikselle kun sattumalta huomasin Facebookissa ilmoituksen joka alkoi näin.


Meillä on teille surullisia uutisia.

Yö-yhtyeen perustajajäsen, keulakuva ja laulaja Olli Lindholm on poissa.

Mietin hetken että mitä helvettiä, tämän täytyy olla jokin vitsi. Nopeasti kuitenkin huomasin että julkaisun oli kirjoittanut -yhtyeen virallinen Facebook-sivu. Tämä ei ollut huono vitsi. Tarkistin nopeasti iltalehden etusivun, jossa näkyi vain tieto kuolemasta, sekä teksti jossa kerrottiin lisätietojen saapumisesta pian. Mitä helvettiä? Tätäkään ei kukaan osannut odottaa, tämä tuli aivan puskista. Moni hokee että on suomen paskin bändi, tai että kukaan ei jaksa kuunnella sitä masentavaa renkutusta, joka jatkuu vuodesta toiseen. Myös Ollin persoonaa kritisoitiin aiemmin rankasti yhtyeen ympärillä pyörineen oikeusjutun vuoksi. Mielipiteitä toki saa, ja pitääkin olla. Kaikesta ei tarvitse pitää. Faktaa on kuitenkin se, että on ollut jo melkein neljänkymmenen vuoden ajan suuri suomalainen vaikuttaja, niin keikoilla, radioissa, häissä, koulun discoissa kuin levysoittimessakin. Yhtyeen merkitys on itselleni todella suuri, ja Ollin äkillinen poistuminen tuntui, ja tuntuu edelleen epätodelliselta. Mietin pitkään miksi juuri tämä tapaus vaikutti itseeni näin vahvasti. Suurin syy on varmaan juurikin siinä, että viimeaikoina saa jatkuvasti muistutuksia siitä, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti, eikä koskaan tiedä milloin tulee oma aikani poistua täältä. Tästä ja monisita muistakin syistä olen yrittänyt jatkuvasti muistuttaa itselleni, että elämä on tässä ja nyt. Ei kannata jäädä miettimään josko sitä uskaltaisi toteuttaa unelmiaan tai haaveitaan, vaan kannattaa mennä eteenpäin, kun se vielä on mahdollista. Se että aina elämässäni mukana olleet ihmiset poistuvat täältä kokoajan kovempaa vauhtia, tarkoittaa luonnollisesti sitä, että myös oma aikani lähenee. Eläkäämme siis sen mukaisesti, ja pidetään toisistamme huolta. Tässä kirjoituksessa käyn läpi kymmenen Yön kappaletta jotka merkitsevät itselleni eniten.

Likaiset Legendat

Omien muistikuvien mukaan tämä saattoi olla ensimmäinen Yön biisi jonka koskaan kuulin, ainakin ensimmäinen joka jäi mieleen. Kappale on julkaistu vuonan 1983 joten on hyvin mahdollista että olen kuullut sen ensimmäisen kerran hyvin nuorena. Mutsillani oli jokin vanha videokasetti jossa veti kyseisen kappaleen livenä jonkin TV-ohjelman yhteydessä. Muistan että kiinnitin huomiota Ollin lavaesiintymiseen, ja jatkuvaan jalan vipattamiseen. Muistan myös joskus ajatelleeni että Dingon kappaleessa "Levoton Tuhkimo" mainittu "Vasen jalkasi hakkaa rytmissä musiikin" kertoo varmasti Olli Lindolmin jalasta, lieneekö sitten totta vai ei, en tiedä. En ole varsinaisesti karaoke-ihmisiä, mutta muistan kerran tätä biisiä hoilanneenin Järven rannalla Hartolan Juhannusyössä, kun eräänä vuona olimme raahanneet lauluvehkeet rantasaunalle saakka. Kukaan ei ollut paikalla kuuntelemassa, mutta on hyvin mahdollista että koko Hartola sen kuuli. Toinen kerta karaokessa oli vuosia myöhemmin Keravalla. Sama kappale taittui aika vauhdikkaasti muutaman viskikolan jälkeen. Hyviä muistoja ja ehdottomasti ensimmäinen biisi joka Yöstä tulee mieleen. 


Ps. Vaikka Kasarigrammari käsitteleekin fyysistä mediaa, laitan mukaan kappaleiden Spotify-linkit. Kaikki linkitetyt kappaleet löytyvät levymuodossa omasta hyllystäni.

Joutsenlaulu

Tämän kappaleen pitäisi olla kaikille tuttu, nykynuoriso sitä ei välttämättä tunnista mutta eiköhän se tutuksi tule heillekin viimeistään koulun discossa. Ellei siellä sitten soiteta nykyään pelkästää dubsteppia ja mumblerappia. Biisin olin varmasti kuullut ennenkin, mutta yksi ensimmäisistä muistoista on ajalta jolloin saatoin olla ala-asteen loppumetreillä, tai yläasteen alussa. Kyseessä oli partioleiri paikallisella Metsäpirtillä. Päivän hommien jälkeen pidettiin pientä iltaohjelmaa sisätiloissa, ja joku keksi soittaa levyltä tätä kappaletta. Olin jo silloin omassa elementissäni, kun tanssin hitaita vanhemman blondin kanssa, hän oli varmaankin jotain 15 vuoden luokkaa mutta vanhaltahan se silloin tuntui. Sama kappale toistui joissain kouludiscoissa vuosien aikana, ja siitä on tullut myös ympäri maata tunnettu karaokeklassikko. Kappaleen laulaa Ollin sijasta Jussi Hakulinen, toki Ollikin on sitä keikoilla esittänyt. Muistan joskus jostain lukeneeni että Jussi huusi äänensä käheäksi studion pihalla ennen kappaleen äänittämistä.

Rakkaus On Lumivalkoinen

Tämä kappale taisi olla Yön jonkin sortin comeback-kappale joka nosti yhtyeen uudelleen suureen suosioon. Muistan että tätä kuunneltiin paikallisessa nuorisotilassa itse duunatulta kokoelmalevyltä moneen otteeseen. Sinänsä mielenkiintoista että tuollainen rock-iskelmä on ollut n. 15 vuotiaitten nuorten soittolistoilla, ehkä olin henkisesti liian vanha jo silloin. Voisin hyvin kuvitella että tämä on se kappale jota soitetaan eniten nyt kun Olli on poistunut keskuudestamme. Biisistä tuli monelle todella tärkeä ja se on ehdottomasti yksi Yön suurimmista kappaleista. 

Kaksintaistelu

Kaksintaistelu löytyy samalta albumilta kuin edellä mainittu kappale "Rakkaus On Lumivalkoinen", ja löytyy kappalelistalta heti seuraavana. Biisi on menevämpää sorttia, ja edustaa perinteistä yötä, hittikamaa jossa meininki on rock, mutta sanoitus sitä synkempää puolta. Voisin hyvin kuvitella että tämä kappale, tai koko levy on sellainen jota kuunnellaan helvetin lujaa eron jälkeen tyhjässä asunnon yhden viskipullon nauttimisen aikana.

Angelique

Tämä kappale tunnetaan myös nimellä "Johnny B", jonka Hooters levytti joskus aikoinaan. Tämä on mielestäni ehdottomasti yksi parhaista Yön biiseistä koskaan. Jos miettii millaista Yön musiikki on, tätä voi hyvin käyttää kivijalkana sen kuvaamiseen. Biisistä ei tulee yhtään muistoa mieleen, mutta sitä on tullut vuosien aika luukutettu joskus enemmän, ja joskus hieman vähemmän. Biisin fiiliksestä tulee mieleen jokin surullisen suomalainen ja melankolinen tapahtuma, joka ajaa jälleen miehen ja viskipullon tyhjän asunnon nurkkaan ja pakottaa kääntämään stereoista volumea ylöspäin.

Ihmisen Poika

Ihmisen Pojasta tulee jostain syystä edesmennyt faijani mieleen. Hänellä oli aikoinaan Yön "Legenda"-niminen kokoelma autossaan, ja kappale on varmaankin soinut kun ollaan oltu matkalla johonkin. Ehkä jälkikäteen mietittynä se saattoi olla sellainen isän ja pojan hetki, jolloin kumpikaan ei sanonut mitään, kuunneltiin biisiä ja kumpikin jätti sanomatta sen mitä kumpikin olisi toiselleen halunnut sanoa. Juuri niin kuten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, miesten ei tarvitse puhua toisilleen rakkaudesta, koska niin ei vain tehdä. Jossain jutussa juuri mainittiin jotain tyyliin "Olli Lindolm antoi miehille luvan itkeä", tämä lausuma pitää täysin paikkansa.


"Voi kunpa matkas onneksi koituis

Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa

Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan

kunpa oppisit ajattelemaan."

Tätä kirjoittaessa kyseinen kappale soi taustalla, ja väkisinkin tuntuu tulevan kyynel silmään, olkoon se aivan sallittua. Erään tuttavani ristiäisissä soitettiin tämä kappale erään neitokaisen esittämänä, mikäli saan tuon käsiini ja luvan sen julkaisuun, lupaan lisätä sen tänne niin voidaan kaikki itkeä yhdessä.

Kulkuripoika

"Mä olen kulkuripoika ja tietäni kuljen

Kunnes joskus kuolen pois,

Kauniita tyttöjä syliini suljen

Elää en toisin mä vois "

Tätä kappaletta hoilasi vanha toveri ja naapurini Jani joskus vuosikymmenen alussa, totesi myös että tämä on hänen biisinsä. Toisin kuitenkin kävi, ja herra päätyi naimisiin toiselle paikkakunnalle. Samaistuin itsekin biisiin joskus aikoinaan kun yksin elelin, onhan tuo vähän tuollainen Suomalaisen juomaripojan laulu, joka monelle saattaa tuntua omalta. Sanoituspuolesta tulee vahvasti Tapio Rautavaara mieleen, tästä voisi melkein tehdä jonkinlaisen Rautavaara-tyylisen version jonkun muusikkoherran toimesta.


Satelliitit

Kävin eilen lounaalla Levykaupassa, totesin sisälle astuessani että tulin ostamaan kaikki Yön levyt ennen kuin ne nousevat pilviin. Näin usein käy kun artisti kuolee. Voisi sanoa, että tuntui jopa aika paskalta, kun uutisen julkaisusta alle tunnin kuluttua Facebookin levykirppiksille ilmestyi Yön levyjä selkeästi korkeammilla hinnoilla, kuin mitä niiden arvo tuntia aiemmin oli. Rahaa tietysti tarvitsee aina, jotta nykyisessä yhteiskunnassa voi elää, mutta jonkinlaista kunnioitusta pitäisi mielestäni löytyä. Kaikki läheisetkään eivät välttämättä olleet vielä kuulleet tapahtuneesta, samaan aikaan toiset ovat jo alkaneet tekemään tuoreella kuolemalla rahaa. Kappaleeseen ei liity suurempia muistoja, mutta se pitää sisällään herkempää Yötä samankaltaisella melankolisuudella kuin useimmat yhtyeen tuotokset. Biisiä kuunnellessa tuli mieleen väkisinkin Ville Valonkin versioima "Olet Mun Kaikuluotain", mietin olisiko "satelliitti" sanan voinut korvat jollain, mutta ehkäpä ei. Elektroninen avaruudessa kiertävä metalliromu ei suuremmin miettimällä tunnu kovin koskettavalta.

Tia-Maria

Nyt täytyy todeta että ei helvetti. Meinasin melkein unohtaa koko kappaleen vaikka se kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Tuli fläsäri yläasteen ajoista kun olin ihastunut erääseen Tiiaan, luonnollisesti ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia menestyä asian kanssa. Tätä tuli kuunneltua silloin joltain siskolta lainatulta CD:ltä siihen tyyliin että takana olisi pitkäkin parisuhde, ja nyt kaikki on ohi. Nuoren miehen mieli voi olla mielenkiintoinen.

Särkynyt Enkeli

"Särkynyt Enkeli" on biisinä helvetin hyvä, valitettavasti siihen ei liity henkilökohtaisia muistoja. Mikäli soittaisin bändissä, tänä voisi olla hyvä coveroitava rock-henkinen kappale. Kuunnelkaa ehdottomasti!

Parrasvalot

Lista eteni suht rivakasti, ja luvatut kymmenen biisiä tulikin jo täyteen, otetaan kuitenkin extrana kappale nimeltä "Parrasvalot". Joskus aikoinaan tuli dokailtua todella paljon duunissa käymisen lisäksi, eikä varsinaisia harrastuksia ollut. Tämä oli arkena ihan ok, mutta varsinkin lomalla tuntui todella haastavalta olla mitenkään päin kun viikonloppu oli jälleen ohi, ja kenestäkään ei tuntunut saavan seuraa. Eräänä iltana en saanut unta, ja päätin lähteä keskiyön aikoihin kävelemään ulos. Kävelin varmaan kymmenisen kilometriä huppu päässä pimeässä, ja mietin että mitähän helvettiä tässä elämässä pitäisi tehdä. Fiilikset olivat aika masentuneet noina aikoina muutenkin, ja musiikki mitä kuuntelin oli pääasiallisesti melankolista. Sitä se on kyllä edelleenkin, mutta silloin kaikki tuntui paljon raskaammalta. "Parrasvalot" oli yksi kappale jonka taisin kuulla ensimmäistä kertaa tuona yönä, muistan kuunnelleeni sen useampaan kertaan putkeen kävellessäni ympäri kyliä. Olen usein miettinyt että koska noutaja itselleni tulee, ja minkä biisin haluaisin silloin soivan. Biisin olen jo päättänyt, mutta jos en olisi, niin tässä olisi yksi potentiaalinen kappale elämäni soundtrackille.


"Vaan mulle kertokaa kun parrasvalot sammuu silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan sillä heille kerran kaikkeni jo annoin "


"Olla onnellinen saan hetken sen kun kuulla sun äänesi saan Silloin silmäni sulkea, tahdon ja kulkea jaksan mun polkua vaan "

Kiitos Olli Lindolm, Jussi Hakulinen sekä Yö-yhtyeessä soittaneet henkilöt, teitte matkastani paremman kuin mitä se olisi ollut ilman teitä.