Lordi - Rock The Hell Outta You Pt.3

Hetkihän siinä meni, mutta viimein on aika laittaa viimein osa Lordin tarinasta ulos! Välissä tehdyt videohommat söivät hieman aikaa itse kirjoittelulta, mutta nyt sekin hetki viimein koittaa kun jälleen pääsee naputtamaan. Lordin kolme viimeistä albumia löytyy itseltäni vinyylinä, mikä nostaa kuuntelunautintoa entisestään.

Kaikkien kolmen albumin kuuntelusta on jo mennyt hetki, joten oli pakko hieman kerrata ja kuunnella kaikki albumit juttua kirjoitellessa läpi. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että biisisuositukset ja mielipiteet ovat ainakin ajantasalla.

Scare Force One

Kyseinen albumi ilmestyi jo vuonna 2014, mutta kuten muutaman edellisenkin kanssa kävi, hankin sen vasta reilusti julkaisun jälkeen. Ensimmäisenä tulee mieleen että hienosti on taas käytetty mielikuvitusta albumin nimeä kehitellessä, taattua Lordi-laatua! Lunttasin hieman biisilistaa internetin syövereistä, koska en jaksanut sohvalta nousta itse kantta noutamaan. Tuota tutkimusta tehdessäni huomasin että levyn hinta oli pompsahtanut jo kuuteenkymmeneen euroon, nämä olivat siis pyyntihintoja, mutta kuitenkin realistisia koska jo toteutuneissa kaupoissa hinta oli viisikymppiä, näin ne arvot muuttuu suht tuoreillakin levyillä. 

Kuten edeltäjissäänkin, tälläkin levyllä on kaikki Lordi-elementit kohdallaan. Kannet ovat todella tyylikkäät, ja pääsevät vinyylimuodossa vielä enemmän oikeuksiinsa. Biisit intro mukaanlukien ovat helposti tunnistettavissa juurikin tämän yhtyeen tuotoksiksi. Valittavasti tältä levyltä ei moni biisi jäänyt juurikaan mieleen, "Babez For Breakfast"-albumilta löytyvät "Discoevil" & "Midnite Lover" olivat hyviä esimerkkejä siitä miltä Lordi-hitti omasta mielestäni kuulostaa, tuota meininkiä jäin tällä levyllä kaipaamaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään huono teos, ja levyltä löytyykin muutamia kappaleita joita nostan mielelläni kuunteluun. Kokonaisuus on sinänsä suht toimiva, mutta jäin kaipaamaan jonkinlaista hirviödiscoa.


Nostetaan levyltä seuraavat:


Hell Sent In The Clowns 

Monster Is My Name 

She's A Demon 


Mainitaan myös välisoittona toimiva Hella's Kitchen!

Monstereophonic (Theaterror Vs. Demonarchy) 

Jälleen mielikuvituksellisesti nimettu albumi, jonka nimi saattaa joidenkin mielestä olla hämmentävän pitkä. Nimi viittaa levyn rakenteeseen, jossa kuvitteellinen A-puoli on perinteistä Lordia, ja toinen puolisko esittelee raskaampaa versiota yhtyeestä. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkialbumeistani,  tästä löytyy myös sitä aiemmin kaivattua hirviödiscoa. Muutamasta aiemmasta poiketen ostin tämän heti julkaisupäivänä, tai ainakin todella lähellä sitä. Ennakkoon julkaistu single "Hug You Hardcore" lähinnä ärsytti aluksi, mutta albumin kokonaisuuteen se sopii erittäin hyvin. Biisiä seuraa albumilla kappale "Down With The Devil" joka menee omalla hirviölistallani ehdottomasti biisien kärkikastiin. Tätä tuli ahkerasti soitettua myös paikallisen Rock Me-nimisen kapakan jukeboxissa useampana aamuyönä.

Kun alkupuoliskon discoiluista on selvitty, on aika hypätä raskaampaan meininkiin. Albumin "kakkosintron" jälkeen käynnistyvä "Demonarchy" ei kuulosta Lordilta, en edes osaisi kuvitella sen olevan saman yhtyeen tuotos ennen vokaalien tulemista mukaan. Mielestäni Mr. Lordin äänen tunnistaa aina, mutta olen kavereitteni reaktiosta huomannut että aina näin ei ole. Oli miten oli, myös tuo toinen puolisko toimii uskomattoman hyvin erilaisuudestaan huolimatta. Voisin melkein sanoa että albumi menee omassa lordeilussani top kolmoseen. Jos jätetään laskuista pois yksi aiemmin mainittu levy, joka ei itseäni vakuuttanut, on Lordi onnistunut jälleen pitämään itsensä uskollisena tyylilleen, ja luomaan onnistuneesti uuden albumin täynnä tuttua ja turvallista, samalla kuitenkin tuoden uutta ja vaarallistakin meininkiä mukaan.


Nostetaan albumilta kuunteluun:


Let's Go Slaughter He-Man (I Wanna Be The Beast-Man In The Masters Of The Universe)

Down With The Devil 

Demonarchy 

Sexorcism  

Edellisen teoksen jälkeen olivat odotukset korkealla, ja tämäkin tuotos tuli noudettua kuunteluun heti kun se julkaistiin. Todetaan tähän väliin että toisinaan kaipaan sellaista tunnetta jota usein tapasi nuoruudessa. Kyseessä on sellainen tunne kun luit esim. lehdestä että joltain yhtyeeltä on tulossa uusi albumi. Odottelit ensin rauhassa julkaisua jonka jälkeen noudit kyseisen levyn esim. paikallisen Anttilan TopTen-osastolta, sen jälkeen kuuntelit samaa levyä toistolla useita kymmeniä kertoja samalla lukien lyriikoita ja tutkien kansia.  Kokonaisuus. Nykyinen Spotify-kulttuuri on tuhonnut tästä perinteestä jo suurimma osan, mutta on hienoa huomata että saan tuota tunnetta vielä satunnaisesti takaisin itselleni kun noudan jonkin tuotoksen levykaupasta, ja tulen kotiin sitä kuuntelemaan. Viimeksi tuo fiilis tuli Ville Valo & Agents-albumin kohdalla. 

Muistelin ensin, että tältä levyltä en kuullut mitään ennakkoon, mutta kansia katsellessani tajusin että "Naked In My Cellar" tuli kyllä kuultua ennen albumin julkaisua. Tuo ei itsessäni suurempia tunteita herättänyt ja albumin aloittava "Sexorcism" teki huomattavasti paremman vaikutuksen itseeni. Albumin koko alkupää tekei ainakin itseeni vaikutuksen heti, loppupuolella tulee muutamia vaisumpia hetkiä, mutta kokonaisuus on jälleen erittäin toimiva! Toimivampi kuin mitä muistin, jatkossa pitää pyrkiä kuuntelemaan omia levyjään vielä useammin.



Nostetaan albumilta:

Sexorcism

Your Tongue's Got The Cat 

Slashion Model Girls 

Hot & Satanned 



Se oli siinä! Ajatuksia Lordin viimeisimmistä teoksista, palataan asiaan jälleen uuden levyn myötä, kunhan se hetki koittaa!