Nimeni on Dingo Pt.2

20.08.2018

"Istun kivirappusilla ja kotiin pääse en, tämä kaikki tekee selvän musta, elän kuin ois päivä viimeinen."

Tuttuja sanoja nämäkin. Muistan jotenkuten ajan jolloin nämä kuulin ensimmäisen kerran ja totesin mielessäni tämänkin olevan jees. Vuosi oli aika varmasti 1999 jolloin tehosoitossani oli Dingon tuplakokoelma "Parhaat" joka räjäytti tajuntaani entistä enemmän.


Via Finlandia 

Vuonna 1994 tapahtui jotain historiallista Suomen maalla kun legendaarinen takavuosien suosikki Dingo teki comebackin ja julkaisi levyn "Via Finlandia". Itsehän en tästäkään ajasta muista juuri mitään joten en uskalla pahemmin kommentoida takaisintulemisen fiiliksiä. Fiiliksien sijasta käyn läpi erään keskustelun joka albumin olemassaolosta tulee mieleen.


Keskustelu käytiin erään suht tutun kaverin kanssa yksissä kekkereissä kun puheeksi tuli musiikki ja Dingon alkuperäisen kokoonpanon comeback.


Minä: ...Dingohan tekee taas comebackin alkuperäisellä kokoonpanolla. Jännä miten lavat ja areenat suurenee kun bändissä on se alkuperäinen porukka.

Yuri: Jep, eihän kukaan edes nykyään tiedä ketä tossa bändissä on aikoinaan ollu.

Minä: Ai niinku Neumann, Jonttu, Quuppa, Pepe ja Pete?

Yuri: Ei vittu, ei kukaan tiedä tollasta...Eiks siinä ollu Pave Maijanenki mukana?

Minä: Joo oli mutta se oli vasta vuoden -94 comebackin ja Via Finlandian aikana.

Yuri: Okei, toi on jo vitun sairasta et joku tietää noin tarkkaan tollasia asioita.


Tämä mielestäni kuvastaa hyvin Dingon osuutta elämässäni, onhan se tavallaan aina kulkenut mukanani perinnöllisistä syistä.

Elämäni sankari,
sinä muistit mua
porttikongin suojassa
kelpaa rakastua
Elämäni sankari,
on hyvä levähtää
huuliltasi henkoset
sain muistoja se on tärkeää 

Via Finlandia on albumina toimiva kokonaisuus mutta eroaa mielestäni selkeästi aiemmista tekeleistä. Levyn avaava "Elämäni Sankari" on sitä ehtaa Dingoa mutta loppu levy vaihtelee laidasta laitaan vanhan ja uudemman tyylin välillä, kyseinen kappale julkaistiin myös singlenä. 

Käsitin että levy koostuu myös ainakin osittain vanhoista kappaleista jotka ovat jääneet aikoinaan levyttämättä. Rhonda Rhondassa kuullaan suht tiukkaa kitarointia joka ei aiemmassa Dingossa ole ollut kovin ominaista, lisäksi levyltä löytyy kappale "Ameriikassa" jossa muistaakseni laulaa basisti Pepe Laaksonen. Koitin asialle saada varmistusta mutta tieto tuntuu internetistä kadonneen, jos sinne asti koskaan pääsikään. 

Edit: Uuden infon mukaan kappaleessa laulaakin rumpalina tunnettu Quuppa! Kiitokset infosta Mimmille!

Nostetaan tältä kiekolta seuraavat:

Elämäni Sankari

Juna Lähtee



Purppuraa

"Kuin purppuraa, on"...en muista mitä tai mitkä. Se tulee kuitenkin ekana mieleen kun ajattelen tätä levyä. Kyseessä on Dingon viides pitkäsoitto vuodelta 2005. Tuohon aikaan soittolistallani oli (yllättäen) HIM koska Dark Light oli uusi juttu, sekä paljon uutta raskasta musiikkia koska internet oli suht tuore juttu meikäläiselle ja oli tarjolla kaikenlaisia palveluita joista musiikkia sai helposti hankittua. Myös Free Record Shop oli voimissaan ja sieltä tuli tehtyä paljon hankintoja. Näistä ja monista muista syistä levy jäi todella pienelle huomiolle mutta kukaan tuskin onnistui välttymään radioissa aktiivisesti soivalta "Musta Leski"-kappaleelta. Kappale on suht rokkaava ralli ja jää helposti mieleen, tosin tässä vaiheessa se on jo sieltä poistunut koska en ole sitä pahemmin itse soitellut. Kyseinen kappale lunasti myös paikkansa keikkasetissä vanhan kokoonpanon comebackiin saakka. Levyltä julkaistiin myös toinen single "Purppuraa" josta taisi olla musiikkivideokin olemassa, joka tapauksessa tämä levy on jäänyt itselläni kaikista vähimmälle käytölle soittoa saaneista sinkuista huolimatta. Suurin syy saattaa olla siinä että levy tuli juuri tuohon maailman aikaan ja kyseinen aikuisrock ei enää itseeni oikein iskenyt.


Huomioidaan tässä myös se että albumillahan ei ollut mukana enää menestysvuosien kokoonpanoa Neumannia lukuunottamatta, mutta kannessa on kuitenkin kuvattuna kaksi tatuoitua herraa selkeästi lähdössä Porin yöhön. Toinen herroista on luonnollisesti Neumann mutta toisesta ei monella välttämättä ole tietoa, taikka taitoa tunnistaa. Kyseessä on Eve, herra joka oli mukana Dingon ensimmäisellä levyllä mutta poistui yhtyeestä ennen keikkailun alkamista. Eve on sooloillut jonkin verran ja teki paluun yhtyeeseen tässä vaiheessa. Jossain haastattelussa puhuttiin että bändissä on kaksi alkuperäistä mutta tämähän nyt on hieman niin ja näin koska moni mieltää alkuperäiseksi sen poppoon joka kolmena vuonna nähtiin täyttävän jäähalleja...mutta mutta. 


Levyn paras biisi on ehdottomasti "Kaikki Kaunis Katoaa" jossa vokaalit hoitaa Eve. Tämän lisäksi nostetaan kuunteluun pieneksi inside-jutuksi noussut "Radio Avalon" sekä "Hullut Hevoset" jossa muistan olleen raastavaa kitaraa mukana. 

Humisevan Harjun Paluu

Tit tii, ti dit ti dit tii, tit tii, ti dit ti dii. Näin lähtee käyntii Mascaramies joka soi reilusti radiossa vuonna 2008 kun Dingo julkaisi kuudennen albuminsa. Tasaisia arvoja kunnioittaen myös yhtyeen kappale "Skorpioininainen" soi aika ahkerasti samoilla aalloilla. Soitoista huolimatta kyseiset kappaleet eivät olleet omia suosikkejani mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä levy on Dingon tuotannosta se joka on soinut kaikkein eniten. Olin intissä tuohon aikaan kun levy tuli ulos ja useimmiten vapaat viikonloput tuli vietettyä ystäväni Jonen kanssa vanhempieni yläkerrassa. Siellä tietokone sylissä maaten ja kylmää colaa juoden kuunneltiin samalla musiikkia. En tiedä miksi, mutta tämä levy oli se joka soi jatkuvasti alusta loppuun ja kappaleet tulivat molemmille jossain välissä liiankin tutuksi vaikka toinen osapuoli ei mikään Dingon ystävä ole koskaan ollutkaan. Tuohon aikaan käytössäni oli palvelu nimeltä last.fm ja tässä välissä olikin pakko kaivaa vanhat statsit esiin. Vuoden 2007 - 2013 tilastot näyttävät tältä:


Kyseisellä listalla näkyy siis tuon aikakauden kuunnelluimmat albumit sekä niiden saamat soittokerrat, Dingo hienosti sijalla 8, soittokerroilla 221. Listalta myös näkee että kuunneltu musiikki on ollut useammasta genrestä, vaihtelu virkistää, eikö?


Tuo käsittämätön määrä soittoja on sumentanut mieleni jo aikaa sitten mutta jollain tasolla tämä on omalla kohdallani se kaikkein paras Dingo levy, vaikka ei varsinaisesti tunnukkaan samalta kuin se takavuosien Dingo.


Dingo

Dingo

DINGO


Nostetaan kuunteluun koko levy kokonaisuutena, satoina kertoina sekä ilman ennakkoluuloja!


Tähän päättyy Dingo-tarinan toinen osa ja vaikka albumien osalta homma päättyi tähän, on jatkoa yhtyeen osalta tulossa vielä myöhemmin! Pysykää linjoilla!



Loppuun vielä bonuksena levyttämättä jäänyt kappale "Ota Paha Pois."