Totuus Tapahtumasta : Neumann 60v juhlakonsertti

Kun puhutaan Suomalaisesta musiikista, ja Suomalaiseen maailmallekin vietyyn musiikkiin vaikuttaneista tekijöistä, löytyy asioiden keskeltä ainakin yksi iso tekijä, Dingo. Yhtyeen huippuvuodet olivat vuosina 1983-1985 jolloin koko Suomi oli sekaisin. Vuosikymmeniä myöhemmin Suomi saattaa olla edelleen sekaisin, mutta ei Dingosta. Savoy-teatterissa tästä vuosikymmenien vierimisestä ei kuitenkaan tiedetty mitään, vaan tunnelma oli niin lähellä takavuosien Dingo-keikkaa kuin vain vuonna 2019 on mahdollista.

Dingo-yhtyeen solisti, keulakuva sekä biisinikkari Pertti "Nipa" Neumann juhlisti 60-vuotispäiviään Helsingin Savoyssa Lauantaina 12.10.2019. Vanhana Dingo-diggarina nappasin liput haltuuni heti kun tulin niistä tietoiseksi, ja keikkaseurakseni valitsen luonnollisesti oman äitini joka diggaa myös Nipaa. Oma Dingo-diggailuni alkoi jo lapsena äitini ja siskoni myötä, mutta näistä jutuista voi lukea lisää aiemmassa Nimeni on Dingo-juttusarjasta!

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Tiesin keikasta etukäteen sen verran, että alkupuoliskolla kuullaan Neumannin soolotuotantoa, ja toisella puoliskolla lavalle nousee Dingon nykyinen kokoonpano. Tsekkasin lippuja keikkapäivänä ja totesin mutsille että meillähän on eturivin paikat, tämä oli jossain kohti päässyt täysin unohtumaan. Noh, paikalle päästyämme ja keikan alettua totesimme että eturivi ei ehkä ollut se paras paikka koska lavalle asetetut "nuottitelineet" peittivät esiintyvän artistin yläosan kahdesta suunnasta siten, että muutamilta riveiltä ei herraa varmastikaan näkynyt ollenkaan. Eturivistä muutama lady hyppäsikin pois penkistään katsomon laidalle jossa näkymät olivat paremmat, vierailin tuolla jossain kohti itsekin. Asiasta olisi varmasti voinut sanoa, mutta kukaan ei ilmeisesti halunnut häiritä keikkaa. Normaalistihan tuollaiset eivät haittaa, mutta Savoyn astetta korkeampi lava loi kyseisen ongelman josta kuitenkin selvittiin ilman suurempia traumoja.

Ensimmäinen osio tosiaan koostui herran soolotuotannosta, ja mukaan oli lisätty kaksi uuttakin kappaletta. Ensimmäisenä kuultu kappale Toukokuun vihreät yöt (feat. Angelo Branduardi & Heidi Petrell) julkaistaan virallisesti 22.11.2019 Greatest Hits-albumin myötä. Live-vedossa ei Angeloa valitettavasti kuultu, mutta Heidi lavalta löytyi. Oli miten oli, biisi tuntui toimivan ja kuulosti siltä vanhalta kunnon Neumannilta joka tuli itselle aikoinaan tutuksi mm. Sana Saapui Ranskaan-kappaleen myötä. Toinen myöskin kokoelmalta löytyvä kappale Merlin ja Minä feat. Heidi Petrell ei herättänyt itsessäni niinkään suuria tunteita, vaikka kappale kuulostikin juuri siltä taianomaiselta Neumannilta mitä kuultiin mm. Velhon Kosketus-kappaleessa vuonna 2008.  Merlin ja Minä on julkaistu tässä vaiheessa jo suoratoistona.


Uusien kappaleiden lisäksi kuultiin takuu-hitit Naiselleni, Grand Hotel ja Mennään Hiljaa Markkinoille, harvinaisempaa materiaalia edusti Billy Mars ja Albion II joita ei ilmeisesti ole soitettu aiemmin livenä missään. Setin aikana lavalla vieraili mm. Eppu Normaalista tuttu Pantse Syrjä. Homma tuntui toimivan ja siihen oli panostettu, tosin jos olisin itse voinut vaikuttaa esitettyihin kappaleisiin, olisin tehnyt pieniä muutoksia ja lisännyt esim. aiemmin mainitun Sana Saapui Ranskaan-kappaleen settilistaan. Ei olisi myöskään haitannut jos menevämpi ja rokahtavampi Timanttilapsia olisi päästetty ilmoille.

Mikäli aiemmin julkaistu Dingo-aiheinen video on vielä katsomatta, kannattaa se tsekata nyt!

Väliajalla tupakan ystävät saattoivat bongata teatterin edustalta itse sankarin, sekä hänen lisäkseen tapahtumaa juontaneen ex-Dingo-managerin Lasse Norreksen kuin myös yhtyeeseen palannut original-Dingot Jontun ja Pepen. Lasse tuli itselleni tutuksi jo lapsena kun äitini näytti telkkarista kaljua miestä ja sanoi että "Tuo on Lasse Norres". Lapsethan tunnetusti oppivat vanhemmillaan, jos ei muuta niin ainakin sen kuka on Lasse Norres. Lasse piti tapahtumassa lyhyitä puhuita onnitteluista, levymyyntitilastoihin ja pieniin historia-pläjäyksiin ja tarinoihin esim. Kerjäläisten Valtakunta-albumin kansikuvan tekemisestä. Tämä oli hyvä lisä tapahtumaan.

Väliajan jälkeen lavalle nousi Dingo nykyisessä kokoonpanossaan. Alkuperäisten Dingojen lisäksi rumpujen takaa löytyy Saska Ketonen, ja syntikkaa soittelee Lordistakin tuttu Leena Peisa joka näyttää huomattavasti kauniimmalta ilman naamaria. Kokoonpanon suhteen ei itselläni ole motkottamista, mutta hieman kuitenkin harmittaa että en ole vielä koskaan päässyt alkuperäistä kokoonpanoa katsomaan. Kerran tämä oli lähellä, mutta valitettavasti kyseinen konserttisali-keikka peruttiin aikoinaan.


Heti keikan lähdettyä käyntiin porukkaa nousi vauhdilla penkeistä ja ryntäsi eturiviin heilumaan, tässä kohtaa oli pakko nousta itsekin koska muuten lavalle ei olisi ollut näkyvyyttä, ei ainakaan kovin hyvää. "Ylösnousemus" oli kuitenkin oikea ratkaisu koska tuollaisen keikan katsominen istualtaan olisi ollut suuri vääryys. Mikäli koko yleisö olisi pysynyt penkeillään, ei tunnelma olisi ollut samanlainen. Matkalla konserttiin totesin äidilleni että "Dingoa olisi pitänyt mennä katsomaan vuonna 1985, ei 2019" Olen edelleen osittain samaa mieltä (kuka ei olisi?), mutta nykyinen meininki ei hävennyt yhtään tuolle vuosikymmenten takaiselle meiningille. Soittajille tulee ikää, mutta bändi on vanhentunut arvokkaasti useista väliaikaisista kokoonpanoista huolimatta. 

En ole täysin varma mitä tapahtui, mutta videon laatu tuhoutui täysin jossain vaiheessa. Parempi versio tulossa mahdollisesti myöhemmin.


Lavalla kävi toisenkin puoliskon aikana useita vieraita kuten Jussi69, Ilkka Alanko ja Anssi Kela. Jengi jaksoi jorata ja laulaa mukana kaikki tutut hitit kuten Levoton Tuhkimo, Autiotalo, Sinä & Minä ja Rio Ohoi! Mukaan oli otettu myös yksi ehdottomista suosikeistani, Elämäni Sankari. Setti pysyi todella hyvin kasassa ja päivänsankarikin oli vedossa, kitara- ja rumpusooloja kuultiin, ja keikan jälkeen yleisö jäi taputtamaan bändi takaisin lavalle tuloksetta. Neumann ilmoitti kyllä selkeästi että Autiotalo olisi viimeinen kappale, tästä huolimatta yleisö jaksoi huutaa, tampata ja taputtaa varmaan 10 minuuttia keikan loputtua, jonkinlaista Dingomaniaa olisi siis havaittavissa teatterissa.


Neumann elää ja voi hyvin. Kiitos Neumann!


Muistakaa tilata Neumannin tuleva kokoelma täältä! 

Tai Keravalla ja lähialueella asuvat tukekaa paikallista Levyikkunaa!


Tässä oli taas Dingoa kerrakseen, palataan yhtyeen puolesta vielä kun aihetta löytyy!