On jälleen aika palata Totuus Tapahtumasta-jutun pariin, ja tällä kertaa vuoronsa saa TUSKA 2019. Vietin alueella aikaa kokonaista kolme päivää, ja täytyy kyllä sanoa että meininki ei olisi voinut olla yhtään parempi. 

TUSKA

Tuska on tapahtumana ollut itselleni tuttu niin kauan kuin vain muistan. Hengailin vuonna 2006 festivaalin ulkopuolella, ja jonkinlainen asiaankuuluva varustuskin ilmeistyi kasvoilleni päivän aikana. Tapahtuma on aina kiinnostanut, mutta jostain syystä pääsin porteista sisään ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2017. Tämä lähinnä siksi että yhden illan päätähtenä nähtiin suosikki yhtyeeni HIM. Meininki festareilla oli tuolloin sitä luokkaa että päätin osallistua jatkossa joka vuosi, vaikka yhtään nähtävää esiintyjää ei listoilla olisikaan. Tämän päätöksen myötä ostin lipun myös vuoden 2018 festareille, mutta muuton osuessa samalla viikonlopulle jouduin kauppaamaan lippuni pois. Uusi yritys käynnistyi 2019, ja tämän revanssin myötä sainkin vietettyä alueella aikaa koko tapahtuman ajan.

Perjantai

TUSKA alkoi perjantaina, ja ensimmäinen artisti joka täytyi nähdä oli Marco Hietala. Herra julkaisi juuri uuden levyn, jota en tosin ole vielä edes kuullut koska vinyyliä saa aina joskus odotella CD:tä ja suoratoistoa pidempään. Täten ainoa asia mitä herran tuotannosta tiesin etukäteen oli n. 30sec pätkä kappaleesta "Isäni Ääni", jonka kuulin ohimennen etukäteen jonkin suoratoistopalvelun kautta.

Keikka alkoi jo 15:00 jälkeen joten duunista täytyi häipyä puolessa välissä päivää. Paikalle päästiin suht ajoissa käyttäen hyväksi junaa sekä metroa joka vei suoraan alueen välittömään läheisyyteen. Kauppakeskus REDI oli juuri niin sekava ja sokkeloinen kuin oletettiinkin mutta onneksi paikalle oli palkattu osaavaa porukkaa joka osasi neuvoa rannekkeenvaihdolle, ja sieltä kioskin kautta alueelle.

Herra Hietalan keikka tuli katsottua kokonaan, ja sen jälkeen oli aikaa tutustua alueeseen. Paikalta löytyi mm. kävijöiden vapaassa käytössä ollut sauna sekä palju. Alue toimi meillä hyvin kohtauspaikkana ja useimmiten ohi kulkiessa saunalla olikin joku tuttu istumassa. Itse jätin saunan väliin raskaa varustuksen ja lärvimaalien vuoksi, muuten olisin varmasti ollut löylyissä hetken jos toisenkin. 

Omalla listallani oli perjantaina ainakin seuraavat bändit, ja niitä tulikin vilkaistua enemmän ja vähemmän. 

Marco Hietala

Battle Beast

Anthrax

Cult of Luna

Anneke Van Giersberken

Dimmu Borgir

Amorphis

Bändien välissä tuli nähtyä tuttua ja tuntematonta porukkaa, samalla tutustuen alueeseen. Aluetta oli muokattu sitten vuoden 2017, ja monella tuntui olevan tästä sanottavaa. Omalla kohdallani homma sujui moittettaa sisäänpääsystä lähtien. Perjantaina ruokajonot tuntuivat todella pitkiltä, jälkimäisinä päivinä tuota ongelmaa ei enää osunut kohdalleni.

Festareilla rahaa saa menemään reilusti, niin myös tällä kertaa. Kuvanmukainen kala-annos oli hinnaltaan 20€, tästä juoman osuus 3,50€. Kyseessä oli kuitenkin sen verran laadukas teos että ei edes harmittanut, paikalta kun sai myös 10€ hintaan aasialaista yms. massaa josta tulee ehkä ennemminkin katumus ja paha olo kuin autuas kylläisyys.

Päivään mahtui paljon tapahtumia, mutta yritetään pitää kuitenkin juttu suht lyhyenä. Dimmu Borgir oli yksi niistä esiintyjistä jonka halusin nähdä vaikken suuri fani ole koskaan ollutkaan. Paikalla oli sekalaista sakkia ja moni oli sitä mieltä että "Mourning Palace" on ainoa biisi joka tiedetään. Tästä huolimatta oltiin myös sitä mieltä että kyseinen biisi soitettiin ainakin kolmesti, ihminen on erehtyväinen.

Aika alueella kului suht nopeasti, ja kyseenalainen ulkoasuni tuntui kiinnittävän huomiota Keravan asemalta aina alueelle saakka. Moni tuli kyselemään josko pääsisi kuvaan, en tiedä oliko kyse siitä että näytin tuolta, vai siitä että joku luuli meikäläisen olevan jostain yhtyeestä. Parin päihtyneen jätkän mielestä olin Ensiferumin jäsen, vaikka ilmoitin erikseen että näin ei ole. Amorphis soitti viimeisenä, tässä kohtaa työviikko tuntui jo takana ja päätinkin häipyä alueelta kesken keikan, ennen metron ja junan ruuhkautumista. Amorphis vetäisi spesiaalin Queen of Time-keikan ja jäi kyllä hieman harmittamaan että en tuota Anneken vierailua ollut näkemässä, noh, ehkä tästä selvitään. Joutsenen beastmode oli taas aivan sairas, tuntui jossain kohti jopa siltä että ääni tulee nauhalta koska se kuulosti jotenkin liian täydelliseltä. Muistakaa siis soittaa jatkossa hieman huonommin, koska liian hyvää bändiä eivät kaikki pysty katsomaan kovinkaan kauaa. Epäiltiin myös että Herra Joutsenella on jokin ylimääräinen elin jo pystyy tuottamaan tuollaista ääntä, huh huh.

Lauantai

Lauantai-aamuna olo oli suht tunkkainen. Punanaamiosta hankitut maskeeraukset sain suht hyvin hangattua yöllä pois ja nukuttuakin tuli useampi tunti. Oli kuitenkin lähdettävä suht pikaisesti takaisin alueelle jotta ehtisin nähdä yhtyeen jota en ollut vielä koskaan aiemmin onnistunut näkemään elävänä, Mustan Kuun Lapset.

Bändistä olen kirjoitellut jo pari kertaa aiemminkin, mutta ensimmäiset live-kokemukset sain vasta nyt. Keikka oli aivan helvetin hyvä ja juuri sopivan mittainen festareille. Omana keikkanaan kesto olisi ollut ehkä puolet toivotusta, mutta tuossa kuumuudessa ja ihmisistä täyttyneessä hallissa en olisi kaivannut yhtään enempää. Oli muuten myös ainoa keikka jota venailin jo hyvissä ajoin eturivissä.

Keikan jälkeen eräs YLE:n toimittaja kyseli josko saisi ottaa muutaman kuvan ja kommentin ylös liittyen tapahtumaan, tämä sopi itselleni mainiosti koska tuosta ulkoasusta kaipasin myös hieman laadukkaampia kuvia. Ehostus päivittyi perjantaista siten, että levittelin mustaa väriä sekä tekoverta pitkin lärviä ja muutakin kroppaa hieman vapautuneemmin, lopputulos oli suht brutaali. Päällä oli myös sama "gear" jota käytin Rockfesteillä. Kenkäkingin diilaamista liiveistä tuli kehuja, myös EMP:ltä hankittu kiltti keräsi muutamia tiedusteluita. 

Fear of Domination oli myös yksi niistä bändeistä jotka halusin nähdä livenä. En ollut bändiin juurikaan perehtynyt aiemmin, mutta meininki oli aivan käsittämättömän hyvä, keikalle tulee varmasti lähdettyä toistekin. Keikalla esitetty Bloodhound Gangin - Bad Touch-cover ansaitsee muutaman lisäpisteen. Muita lauantain kiinnostavia bändejä olivat mm.

Visions of Antlantis

Heilung 

Delain

Huomasin jo perjantaina että ulkoasuni kiinnitti sen verran huomiota, että pyynnöstä maskeerasin myös pari duunikaveria, sekä yhden heidän kaverinsa. Eräs ulkopuolinen lady oli tästä lauantain tuokiosta ottanut kuvankin ja tuli sitä meille vilauttamaan. Tässä kohtaa on hyvä mainita että 99% ihmisistä kenen kanssa keskustelin, olivat erittäin helposti lähestyttäviä. Liikkeellä ollut kansa tuntui muutenkin olevan erittäin hyvällä tuulella ja tulevan toimeen keskenään runsaasta alkoholin kulutuksesta huolimatta. En tiedä liittyykö asia varsinaisesti alkoholiin, mutta Ensiferumin lisäksi pari ihmistä oli myös sitä mieltä että olen Turmion Kätilöiden tai Fear of Dominationin jäsen.

Safkaa oli jossain kohti jälleen saatava. Tässä vaiheessa huomasin pienen kojun jossa ei jonoa ollut juuri ollenkaan, ja kojun yläpuolella luki "RUOKAA PERKELE". Annoksen hinta oli 9-11€ riippuen täytteiden määrästä. Myyjän mukaan kyseessä oli ennemminkin "Pizzanen" kuin "Pizza", mitähän vittua tuokin tarkoittaa? Erään ladyn kanssa mietittiin että kyseessä saattoi olla ennemminkin "Pitskuliini". Oli miten oli, tuote tuntui suht laadukkaalta vaikka tulikin valmiiksi pakattuna tuntemattomasta lähteestä. Päällä pirskotettu oliiviöljy ja rucola toivat lisäplussaa. Ei perinteistä festarimättöä vaan jotain aivan muuta.

Slayer ei ole koskaan ollut itselleni mitenkään tärkeä, ja päätinkin poistua kesken keikan jotta välttäisin ruuhkat. Matkalla porteille bongasin skeittirampeilta erään herran joka nappasi mielestäni ehkä jopa parhaan festarikuvan jota tältä reissulta mukaan tarttui. Kotimatka sujui suht nopeasti ja päätin vielä yöllä vierailla Keravan kapakoissa aiheuttamassa hämmennystä sunnuntain herätyksestä huolimatta.