Tällä kertaa otetaan taas happea ja unohdetaan Love Metal hetkeksi. Kirjoittelin joskus aiemmin oman elämäni parhaista albumeista ja tämä tuntui hyvältä raolta kertoa asiasta lisää. Mitään varsinaista top-listaa en rupea tekemään enkä levyjä muutenkaan laittamaan järjestykseen, mutta käydään näitä läpi niin kauan kuin niitä riittää. Ehkä bongaatte...
"To cry is to know that you're aliveBut my river of tears has run dryI never wanted to fool you, noBut a cold heart is a dead heartAnd it feels like I've been buried alive by love"
Olisiko teillä hetki aikaa puhua Seposta? Tai Kalesta? Tai vaikka kaikista heistä neljästä jotka ovat todellisuudessa yksi ja sama mies. Yksi mies jolla on ollut minulle jo pitkään merkitystä.
HIM-tarinoinnin neljännessä osassa paneudutaan yhtyeen kolmanteen levyyn eli Deep Shadows and Brilliant Highlightsiin. Tänään tuntui hieman haastavalta aloittaa kirjoittelua ja teki mieli kirjoittaa jostain muusta kuin tästä, päätin kuitenkin että laitetaan vinyyli soittimeen ja kirjoitellaan albumin tahdissa kuten usein on tapana mikäli se vain on...
Jutun kolmannessa osassa käsitellään yhtyeen toista albumia joka useammalle sattuu olemaan juuri "se" albumi. Edellisen kohdalla ensimmäinen muistikuva jäi hieman hämäräksi, joten "Razorbalde Romancen" voisi sanoa olevan ensimmäinen oikea kosketukseni yhtyeeseen.
Joskus käy niin että toiveet toteutuu ja aiemmin tulikin kyselyitä josko kirjoittelisin uusista bändeistä. Blogin ideanahan oli että kirjoittelen asioista joista pidän ja onneksi tämä yhtye on yksi niistä! Flat Earth motherfu***s!
Ensimmäinen muistikuvani yhtyeestä on ala-asteelta ajalta kun lainasin kirjastosta debyyttialbumin "Greatest Love Songs Vol.666". Tuohon aikaan oli tapana hakea kirjaston hyllyistä milloin mitäkin kuunteluun ja testailla mikä on hyvää ja mikä ei. Nuo ajat ovat jo kaukana historiassa sillä en usko kovin monen enää näin toimivan vaikka tarjontaa...
Kasarigrammari keskittyy musiikkiin ja kaikkeen siihen liittyvään eli myöskin elokuviin, onhan niissäkin usein musiikkia. Elokuvamusiikista oli tarkoitus puhua myöhemmin ottaen esille soundtrackit ja mm. Hans Zimmer mutta poikkean hieman suunnitelmasta ja paneudutaankin tätä ennen kotimaiseen indie-tuotantoon nimeltään "Lääkekoe".
Kirjoittelin Facebookiin joskus aikoinaan saattohoito-päivityksiä albumi kerrallaan kun odottelin yhtyeen viimeistä keikkaa. Kirjoitukset pitivät sisällään tarinoita ja muistoja omista kokemuksistani yhtyeen suhteen. Nyt kun Kasarigrammari on voimissaan niin ajattelin kirjoittaa samasta aiheesta uudelleen hieman kattavammin. Aloitetaan siis aivan...