Keravan Levyikkuna on yksi niistä paikoista jonka suurin osa Keravalaisista tunnistaa nimen kuullessaan. Moni muistaa siellä aikoinaan asioineensa, jotkut asioivat siellä tänäänkin ja jotkut kyselevät että vieläkö se muka on olemassa? Kyllä on, Levyikkuna elää ja voi hyvin.
Kyseinen Levykauppa Äx kuuluu ehdottomasti suosikkeihini ja siellä tulee vierailtua melkein aina kun Helsinkiin on asiaa, ainakin jos on selvinpäin ja kykenee ostoksiin keskittymään.
Tämä putiikki tuli tutuksi jo kymmenisen vuotta sitten kun kuulin jostain että liikkeestä löytyy HIM-yhtyeen tuotoksia. Liike jakaa hieman mielipiteitä mutta pääosin arvosana on positiivinen ja siellä tulee vierailtua aina kun satun alueella olemaan. Ehdottomasti jokaisen musadiggarin pakollinen vierailun kohde.
Elämää on takana päälle kolmekymmentä vuotta ja siihen mahtuu paljon kuunneltavaa. Päätinkin listata tähän astisen elämäni suosikit satunnaiseen järjestykseen ja hieman käydä läpi miksi mikäkin tuntuu tärkeältä. Ennen albumien merkitys oli nykyistä suurempi. Albumeita odotettiin ja jos niitä ei ollut varaa hakea kaupasta julkaisupäivänä täytyi...
Vierailin kyseisessä putiikissa toista kertaa ja ajatuksena oli löytää kaksi vähintään 17,00€ ostosta. Äxällä on käytössään leimakortit joihin jokaisesta 17€ ostoksesta saa yhden leiman ja kun kymmenen leimaa tulee täyteen saa ostoksesta 17€ alennusta. Loistavaa, eikö?
Kyseinen putiikki on entuudestaan tuttu koska muistan vierailleeni siellä joskus 2000-luvun taitoksessa. Paikkaan minut raahasi samainen siskoni mies joka aikoinaan kuskasi minua myös aiemmin mainittuun Anttilan TopTeniin. Kyseisellä reissulla sain etukäteisliksaa autonpesusta 100 markkaa, jotta voisin ostaa itselleni kaksi Klamydian levyä...
Kesäloma, paahtava helle & seuraava päivä vailla suunnitelmia. Kuulostaa hyvältä mutta itselleni on ominaista ahdistua mikäli päivän suunnitelmat eivät ole selvillä ja aamulla herätään vailla mitään ajatusta siitä että mitähän sitä tekisi. Tästä ja monista muista hyvistä syistä päätin käyttää yhden vapaapäivän matkustamalla bussilla Helsinkiin ja...
Olen usein todennut että mikään positiivinen musiikki ei ole oikeasti kovin hyvää ja olen viimeaikoina työstänyt tuota ajatusta josko olisinkin väärässä. Jostain syystä kuitenkin kappaleet jotka pitävät sisällään ns. negatiivisia tai synkkiä asioita ovat sitä parhaimmistoa, lieneekö asialla suomalainen melankolisuus vai mistä on kyse?
Screamworks: Love in Theory and Practice, Chapters 1-13